25. kesäkuuta 2015

Blogistanian kesälukumaraton V - the virallinen tonttuilumaratonpäivitys


Ai että, kuulkaa, niin se vain on kello sen verran paljon, että minäkin pääsen maratoonaamaan koko päivän kestäneiden valmistelujen jälkeen: olen muun muassa tehnyt kärrynpyöriä lasten iloksi, huolehtinut eväistä (ja vähän maistellutkin niitä etukäteen) ja metsästänyt Skyrimin lohikäärmeitä. Itse maratonin aloitan vuorokauden vaihtuessa kesäkuun kahdenneksikymmenenneksikuudenneksi.

Etenemistäni yritän päivitellä ahkerahkosti paitsi tähän merkintään asianmukaisten aikaleimojen kanssa myös Instagramiin (@ttonttu), Twitteriin (@ttonttu) ja blogin Facebook-sivuille. Jonkin sortin ristikkäisyyttä ja copypasteilua harrastan varmasti, ettei puolet maratonille varatusta vuorokaudesta hujahda ohi päivityksiä näpytellessä. Hashtag #lukumaraton on käytössä kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa medioissa. Sääntöjä ja osallistujalistaa voi tahtoessaan vilkuilla täältä ‒ ja ehtiipä sitä vielä mukaankin ilmoittautua! 


Lukemiseni valitsen todennäköisesti yllä möllöttävän kuvan vinosta kirjapinosta. Stephen Kingin kauhut jätän todennäköisesti viimeiseksi, ettei Nukku-Matti pääse vetämään pidempää kortta. Mitään sivumääräistä tavoitetta en ole tällä kertaa asettanut: Edellisillä lukumaratoneilla olen lukenut keskimäärin 1220 sivua per maraton, joten niille seutuville soisin päätyväni. Kirjoista kirjoitan taas omissa merkinnöissään, kunhan silmäni ovat maratonin jäljiltä palautuneet sen verran, että pystyn taas tietokoneen ruutua tuijottelemaan, ja sitä ennen teen tietenkin yhteenvedon maratonin kulusta muualla(kin) blogistaniassa.

Nyt hipsin kuitenkin teeveden keittoon, jotta saan ripauksen kofeiinia pitämään minua hereillä vielä pari tuntia. Jännittää! Kello on 23:35 eli maratonini alkuun on 25 minuuttia!

klo 00:00
No nyt! Yöpalaksi valikoitui Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut (Atena, 2012). Lähteet pois lukien sivuja on 347. Katsotaan, kauanko jaksan lukea. Elättelen toivoa, että ehkä jopa kahteen saakka, mutta nähtäväksi jää. Muutaman tunnin yöunet minun on pakko ottaa, mutta murehditaan sitä vasta sitten, kun sen aika on. Jee! Menoksi!


klo 02:30
Mieli tekisi lukea koko kirja loppuun, mutta silmäluomet lupsuvat ja ajatus harhailee niissä määrin, että möngin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Jatketaan aamukahvin kanssa! 

klo 8:50
Huomenta! Aamupuuhat on puuhailtu, kupissa on vielä kahvia ja Syötäväksi kasvatettuja n. sata sivua jäljellä.

klo 9:40
Ajattelemisen aihetta hetkeksi ja siinä sivussa 355 sivua plakkarissa. Nyt pieni naamankampaustauko ja sitten karkaan kotoa seuraavan kirjan kanssa.


klo 10:50
Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala sai minut muistelemaan isäni siunaustilaisuutta. Istun täynnä olevassa bussissa. Ei paras paikka tällaiseen toimintaan. 


klo 14:45
Kani nimeltä jumala on loppu. Ehdin lukea hetken kaupungilla, kunnes totesin tarvitsevani hiljaisemman paikan. Lähikirjastoon siis! Kirjasto menee kuitenkin nyt kiinni, ja minä alan etsiä uutta paikkaa. 9 tuntia ja rapiat vielä aikaa, luettuja sivuja on koossa aika tasan 700. 


klo 15:05
Kirjaston pikalainahylly on vaarallista aluetta. Niinpä ne lukusuunnitelmat taas muuttuivat. Kolmantena maratonteoksena lukuun Minna Lindgrenin Ehtoolehdon tuho. Eikä tämä kurja puhelin suostu tasaamaan tekstiä vasemmalle, ärrin purrin murrin ärrin! 


klo 20:33
Ehtoolehdon tuhon 288 sivua takana. Nyt iltapalaa ja sen jälkeen voisi vaikka vähän lukea.


klo 20:45
Viimeistelläänpä tonttuilumaraton Terry Pratchettillä. Vartiosto valmiina palvelukseen on vähän yli kolmesataasivuinen ja aikaa on jäljellä vähän yli kolme tuntia.


klo 23:59
Tässähän jäi suorastaan luppoaikaakin vielä! :D Pratchett ahmittu mansikoiden ja kuohuviinin kyydittämänä, ja lukumaraton on minun osaltani kasassa.


Yhteenveto:
Luettuja sivuja kertyi vuorokauden aikana (355+324+288+328=) 1295. Ei pöllömpi saavutus, vaikka itse sanonkin! Kirjoittelen kirjoista vielä omat, yksittäiset tekstinsä, mutta äärimmilleen tiivistettynä menneen vuorokauden ohjelma näytti tältä:
  • Lappalainen, Elina: Syötäväksi kasvatetut: Miten ruokasi eli elämänsä (Atena, 2012) 4/5
  • Lindgren, Minna: Ehtoolehdon tuho (Teos, 2015) 3/5
  • Pratchett, Terry: Vartiosto valmiina palvelukseen (Karisto, 2005; suom. Mika Kivimäki) 4/5
  • Winman, Sarah: Kani nimeltä jumala (Tammi, 2012; suom. Aleksi Milonoff) 4/5

Kahvilassa lukeminen ei selvästikään minulle sovi, vaan tulevilla maratoneilla minun täytyy joko leiriytyä kirjastoon tai lähettää perhe pois kotoa. Toisaalta jaksoin lukea huomattavasti paremmin, kun välillä tuli haahuiltua ulkosalla. Vähän tällainen kaksiteräinen miekka ehkä tämä.

Maratonin edistymisen jakaminen neljään (4!) somekanavaan (blogi, blogin FB, Twitter ja Instagram) vie liikaa aikaa itse lukemiselta. Seuraavalla maratonilla on jätettävä joku joukosta pois, ellei Instagramin Android-sovellukseen sitten vihdoin saada mahdollisuutta jakaa Facebook-sivulle henkilökohtaisen profiilin lisäksi. Niin ikään pelkän kännykän varassa blogin päivittely ei ollut kovin toimiva ratkaisu: ensi kerralla täytyy pitää läppäri hollilla!

Rankinta maratoonaaminen oli iltapäiväneljän seutuvilla, jolloin vaadittiin dopingiksi espressoa ja ibuprofeenia. Lyhyeksi jääneet yöunet ja ajoittain erittäinkin epäergonomiset lukuasennot alkoivat tuossa vaiheessa tosiaankin painaa. Toisaalta varsinaista jumia ei missään vaiheessa muodostunut, vaan luku-flow löytyi oikeastaan välittömästi ajasta ja paikasta riippumatta.

Kaikkiaan siis vallan mukava lukumaraton! Hieman houkuttelisi osallistua myös Blogistanian VI lukumaratonille, joka järjestettäneen 18.7., mutta täytynee konsultoida miestä ensin. Armaalle puolisolleni kuuluu myös jättimäinen hatunnosto, kiitos ja kumarrus tämän maratonin sujuvuudesta. Siippa kaitsi ja ruokki lapset esimerkillisesti vaimon/äidin möllöttäessä milloin missäkin naama enimmäkseen kirjassa. Kiitos siis!

Maratonin kokonaistuloksia kautta blogistanian yritän keräillä kasaan ja julkaista sunnuntain aikana. Nyt aion mönkiä nukkumaan, vaikka moni vielä omaa maratoniaan jatkaa: tulipa tämän illan aikanakin vielä ilmoittautumisia! Toivottavasti ehdin huomenna klikkailla ja kommentoida pitkin (kirja)blogistaniaa seuraillen muiden maraton-kuulumisia. Siihen asti kuitenkin hyvät yöt!

17. kesäkuuta 2015

Pepicelli: Islamin huntu


Renata Pepicellin Islamin huntu kiinnitti huomioni lähikirjastoni uutuushyllyssä tyylikkään pelkistetyllä kannellaan. Tarkoitukseni oli lukea se jo pääsiäispyhien alla, mutta elämä kiilasi taas kerran minun ja kirjan väliin. Niin meni pääsiäinen ja vielä helatorstai ja helluntaikin, mutta vihdoin toissailtana kurkotin kirjan hyllystä käteeni. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanovat, ja tämänlaatuisen kirjan kohdalla.

Islamin huntu käsittelee juuri sitä, mitä nimensä lupaa. Harva islamin osa-alue tuntuu nykyäänkään herättävän yhtä laajaa ja tunteikasta keskustelua kuin naisten hunnut. Kuten kirjan kansilievekin toteaa, tuo provosoiva vaatekappale on "yksille moraalisen suoraselkäisyyden vertauskuva, toisille sorron symboli, kolmansille poliittinen kannanotto". Totuus on ehkä jopa vielä monijakoisempi ja monimutkaisempi, lähtien ihan jo hunnun itsensä määritelmästä: hijabit tuntuvat nyky-Suomessa olevan jo varsin hyväksyttyjä, mutta niqabit ja burqat herättä(isi)vät kaupunkikuvassa varmasti enemmän huomiota – eivätkä todennäköisesti positiivista sellaista.

Pepicelli tuntuu kirjassaan pitävän yhdenlaisen puolustuspuheen hunnuille. En havainnut juuri lainkaan kritiikkiä, vaikka huntujen käytön koraanillisuudesta keskusteltiin paljonkin. Itse koin kirjan tiivistelmän huntukulttuurin synnystä ehkäpä sen mielenkiintoisimmaksi anniksi, vaikka toisaalta valinnanvapaus ja feminismi kutkuttelivat aiheina nekin. Onhan se hirmu mielenkiintoista lukea siitä, miten naiset itse huntukulttuurin kokevat ja mitä nuo vaatekappaleet heille edustavat. Esimerkkinä:

"Hunnun riisuminen ei ... tarkoita pelkästään sitä, että osa kehosta paljastetaan, että vaihdetaan asua. Hunnun riisuminen on melkein kuin ihon poistaminen, koska huntu ei edusta ainoastaan naisen kehon ulkopuolta, vaan se on sisä- ja ulkopuolen välinen siirtymäkohta, jotain mikä mahdollistaa sisä- ja ulkopuolen. Naisen ruumis ei ole vain se, mikä on hunnun sisällä; se on osa huntua. Naisen identiteetti rakentuu toisin sanoen hunnun kautta." (s. 100)

Tästä aihepiiristä puhuttaessa ei tietenkään voida välttää vertailuja islamilaisen ja ns. länsimaisen kulttuurin välillä. Pepicelli muistuttaa, että vaatimattoman pukeutumisen malli on voimassa kristityilläkin, erityisesti eräissä amerikkalaisissa baptisti- ja metodistiyhteisöissä. Ja käskeehän Paavalikin kristittyjä naisia peittämään päänsä Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille, siinä pari lukua ennen sitä kaikkien tuntemaa rakkausonlempeärakkausonkärsivällinen-rimpsua. Marokkolainen feministi Fatima Mernissi (ei pidä huntua Koraanin määräyksenä eikä käytä sitä) puolestaan kuvaa länsimaisia naisia "'koon 36' tyrannian uhreiksi", jotka eivät ole sen riippumattomampia ympäristön heihin kohdistamista vaatimuksista kuin muslimisisarensakaan:

"On helppo huomata, ettei naisen keho ole lnsimaissakaan koskaan ollut todella riippumaton uskonnollisista, esteettisistä, sosiaalisista tai poliittisista vaatimuksista, vaan siihen ovat aina vaikuttaneet vallan käytännöt ja diskurssit: keskiaikainen siveysvyö ja 1800-luvun korsetit, rintaliivit ja piikkikorot, dieetit ja kauneusleikkaukset ovat vain muutamia esimerkkejä tästä." (s.196)

Hunnuttettujen naisten valinnanvapaudesta kirjoittaessaan Pepicelli korostaa valinnanvapauden olevan aina sidoksissa vallitseviin kulttuurisiin normeihin: kukaan ei väitä, että länsimainen  kulttuuri vaatii naisia peittämään povensa, silti (yleensä) kaikki niin tekevät. Huntujen asema muslimimaailmassa on sama. Eurooppalaistuneiden muslimeiden maailma puolestaan on kovin erilainen kuin Lähi-Idässä elävien muslimeiden, niin miesten kuin naistenkin. Vaikka toisaalta uskonnollisuus ja sen mukanaan tuoma kansallisuusrajat ylittävä yhteisöllisyys on kovassa nousussa, moderni islam on mukautuvaista ja sopeutuvaista. Otsikkoihin nousevat hunnunkieltolait koskevat yleensä vain marginaaleja: Pepicellin esimerkissä kerrotaan (s. 188), että Ranskassa niqabin kieltävän lain astuessa voimaan niqabia käytti n. 2000 naista, kun muslimeita oli maassa 4 miljoonaa ja asukkaita kaikkiaan 65 miljoonaa.

Islamin huntu on mielenkiintoinen ja silmiä avaava teos niille, joita aihe kiinnostaa. Vaikka olisin kaivannut ehkä vähän enemmän kriittisempää näkökulmaa, kirja onnistui silti ravistelemaan vanhoja ja virheellisiä käsityksiäni huntujen maailmasta. Sitä paitsi Pepicelli kyllä selventää, miten Koraanin huntukäskyt on luettavissa (ja luetaan) ei-niin-kirjaimellisina ja siteeraa mm. professoria, joka nimittää huntuja vanhentuneeksi heimotavaksi. Paljonko kritiikkiä sitä tällainen kaltaiseni lukija lopulta voi sen lisäksi vaatiakaan?


Tiivistettynä:
Kuka: Pepicelli, Renata
Mitä: Islamin huntu (Vastapaino, 2014)
Alkuteos: Il velo nell'Islam – Storia, politica, estetica (2012)
Suomennos: Lena Talvio
Ulkoasu: Saana Nyqvist
Tuomio: 4/5 – Mielenkiintoinen ja silmiä avaava teos islamista ja musliminaisten asemasta aiheena kiinnostuneille. 

15. kesäkuuta 2015

Blogistanian kesälukumaraton V


Ei kesää ilman Blogistanian kesälukumaratonia ‒ tai kahta. Blogistanian viides (5.!) kesälukumaraton järjestetään 26.6.2015, ja mukaan pääsee ilmoittautumalla allekirjoittaneelle, mielellään tämän merkinnän kommenttiosioon. Olen siinä mielessä huono emäntä, etten taida keittää teille edes maratonkahveja muutoin kuin virtuaalisesti ja raparperipiirakankin mussutin yksin, mutta ehkä pääsemme siitä yhdessä yli. 

Mikään nopeuskilpailu ei lukumaraton ole, vaan kyseessä on pikemminkin kestävyyslaji. Makuja on monia: toiset suosivat ohuita kirjasia, toiset (kuten minä) tiiliskiviä. Jotkut lukevat novelleja, runoja ja sarjakuvia välipaloina. Kolmen maratonin kokemuksella alleviivaan harjoittelun ja eväiden merkitystä. Kahvi ja kosteuttavat silmätipat saattavat tulla tarpeeseen nekin.

SÄÄNNÖT (joista saa joustaa, mikäli niin tuntuu):
§1: Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
§2: Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 26.6. klo 18.00 → lopetus 27.6. klo 18.00.) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 25.6., kunhan osa maratonista luetaan 26. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
§3: Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
§4: Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
§5: Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa.
§6: Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton.

Osallistua voi toki myös ilman blogia. Tällöin tuloksista (sivumäärät, kirjat yms.) kannattaa raportoida kommenttilaatikkooni, mikäli tahtoo tuloksensa noteeratuksi, kun yhteenvedon aika tulee.

Maratonille osallistuvat antakoot ilmi itsensä tämän postauksen kommenttiosioon, kuten sanottua. Päivittelen osallistujalistaa tämän merkinnän jatkoksi sitä mukaa, kun ehdin.

Kaikille tasapuolisesti tsemppiä maratonvalmisteluihin! Ilmoittautumisaika alkaa än yy tee NYT!

MARATOONARIT:

  1. Cats, books & me
  2. DesdemOna
  3. Ellen lukee
  4. Hurja Hassu Lukija
  5. Hyllytontun höpinöitä
  6. Hyönteisdokumentti
  7. Iltatähden syttyessä
  8. Ja kaikkea muuta
  9. Jalat kiedoin aurinkoon
  10. Kaikkia värejä
  11. Katosin kirjamaailmaan
  12. Kirjakaapissa
  13. Kirjakartano
  14. Kirjakuu
  15. Kirjan jos toisenkin
  16. Kirjan pauloissa
  17. Kirjaneidon tornihuone
  18. Kirjanurkkaus
  19. Kirjasfääri
  20. Kirjatorni
  21. Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi
  22. Kuuttaren lukupäiväkirja
  23. La petite lectrice
  24. Lasisipulissa
  25. Le Masque Rouge
  26. Liiolii
  27. Lukemattomia lukemattomia
  28. Lukemisen lahja
  29. Lukijan roolissa
  30. Lukutoukan kulttuuriblogi
  31. Lukutoukan ruokalista
  32. Madonluvut
  33. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
  34. Musteella ja hopealla
  35. Notko, se lukeva peikko
  36. Reader's diary
  37. Sallan lukupäiväkirja
  38. Satun luetut
  39. Sivu sivulta -kirjablogi
  40. Storytime is over
  41. Susi lukee
  42. Tarinoiden syvyydet
  43. Todella vaiheessa
  44. Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja
  45. Täysien sivujen nautinto
  46. Yöpöydän kirjat
  47. Cloudberry
  48. Hannukka (Instagram: @tsinnia)
  49. Janita (Instagram: @janitakrakin)
  50. Jenna (Instagram: @jennasusannan)
  51. Katri (Instagram: @booksihteaparty)
  52. Maria Kuutti + poika (Twitter: @mariakuutti)
  53. Mimsi (Instagram: @lilymimssen)
  54. Niina pöö (Google+)

Seppälä: Lemen


Jaakko Markus Seppälän Lemen oli kirja, jota en ehkä olisi arvannut lukevani. Bongasin sen taannoisella pikakirjastoreissullani ja muistelin nähneeni Jossain Blogissa positiivissävytteisen tekstin siitä. "Kuumeinen teknotrilleri lähitulevaisuuden maailmasta", toitottaa kirjan takakansi eikä kertomatta sen enempää. (Vasta kotona huomasin juonitiivistelmän kansiliepeessä.) Ei se kai niin turhan päälle tarkkaa ole, kirjan valitseminen. Sitä paitsi tämä ei ollut huono laisinkaan.

Lemen sijoittuu fiktiiviseen Soheba Cityyn kohtuullisen läheisessä tulevaisuudessa, jossa teknologia on vallannut lisää jalansijaa ihmisten arjessa ja elossa, jossa valtiot eivät sanele lakeja jättimäisille yrityksille vaan päinvastoin, ja elämä on kaikkiaan vähän sellaista Sin City -tyylistä, raakaa, ankeaa ja mustavalkoiseen vivahtavaa. Assosioin itse kirjan vahvasti Final Fantasy VII -konsolipeliin. Tähän syynä lienee Seppälän kirjoitustyyli, joka sopisi hyvin niin elokuvan kuin pelinkin pohjamateriaaliksi. 

Toinen kansilieve tarjoilee perinteisen takakansitekstitiivistelmän kirjan juonesta ja tematiikasta, toinen esittelee kirjailijan lyhyesti ja mainitsee tämän olevan ohjelmistokoodaaja. Teknologiaa, monimutkaista 3D-mallinnosta/tulostusta ja tekoälyjä vilisevä Lemen ei sinänsä jätä tilaa epäilyksille siitä, etteikö Seppälä bittinsä ja muut tietotekniset terminsä tunne. Minulle ne eivät aivan yhtä tuttuja ole, mutta pysyin silti vallan mainiosti kärryillä, sen verran kattavasti Seppälä juonta pohjustaa ja pehmittää. Englanninkielinen terminologia kuuluu toki tietojenkäsittelytieteisiin ja sitä liippaavaan maailmaan, mutta minua sekakieli vähän ärsytti. Kirjan tyyliin mokoma sopii hyvin, mutta mikäli tämä olisi ollut suomennos, valittaisin tälläkin hetkellä sen laadusta näppäimistö paukkuen.

Lemen ei ole pöllömpi scifi-esikoinen. Se etenee vauhdikkaasti tahmeahkosta alustaan huolimatta, ja sai ainakin minut mukaansa. Päähenkilö Nina ei herättänyt minussa suurempia tunteita – tai niin ainakin kuvittelin, mutta tunnereaktioni kirjan loppuun vihjaa siihen suuntaan, että saatoin sittenkin pitää tyypistä.

Oli niin tai näin, minua otollisempaa maata kirjalle olisi saattanut olla hieman nuorempi mieshenkilö. Voisin kuvitella suosittelevani kirjaa muutaman vuoden itseäni nuoremmalle veljelleni, mikäli hän ylipäätään lukisi (kirjoja siis). Arvasin kohtuullisen monta juonikuviota jo hyvissä ajoin ennakkoon, mikä osaltaan söi hieman omaa lukukokemustani, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin positiiviseksi.

Tiivistettynä:
Kuka:
Seppälä, Jaakko Markus
Mitä: Lemen (Like, 2015)
Kansi: Tommi Tukiainen (kuva: iStockphoto)
Tuomio: 3/5 – Mukavan vauhdikas, kelpo scifi-esikoinen, joka mukaansatempaavuudestaan huolimatta ei minussa suurempia tunteita kuitenkaan herättänyt.

14. kesäkuuta 2015

Kesä yllätti bloggarin (eli arvonnan voittajat hieman myöhässä)


Kesä hiipi takavasemmalta ja yllätti bloggarittaremme niin, että arvonnan loppuhuipennus unohtui kokonaan. Aika noloa, vaikka itse sanonkin. Raitisilmamyrkytys on kuitenkin kaatanut minut sänkyyn iltaisin ennen kuin ehdin blogia ajatellakaan, ja parina iltana "Orange Is the New Blackin" uusi kausi on vanginnut minut television ääreen. Parempi kuitenkin kai myöhään kuin ei milloinkaan!

Kollektiivinen kiitos kaikille arvontaan osallistuineille ja sympatiaa jakaneille. Arvontaan kertyi mukavat 20 kommenttia, joista tosin yhden jouduin diskaamaan, sillä siinä ei suositeltu kesälukemista, vaikka mokoma oli osallistumisen ehdoksi säännöissä määritelty. Muissa 19 kommentissa suositeltiin kesälukemistoksi hyvinkin varteenotettavia vaihtoehtoja, joiden kirjaston varausjonoihin olen itseäni ahkerasti klikkaillut. Toivottavasti ehdin kesän aikana paitsi lukea myös blogata niistä! 

Mutta itse asiaan! Random.orgin Rouva Fortuna valitsi kolmenkymmenenneljän (34) voittajaksi vanhan toverini Aino Ateistin, joka saa 25 euron lahjakortin AdLibrikseen. Lohdutuspalkinnon saa ihana Ellen. Viiden euron lahjakortti samaan nettikauppaan lähtee Ellenin suuntaan, kunhan hän vinkkaa minulle sähköpostiosoitteensa osoitteeseen hyllytonttu pimpulapampula gmail piste com. (Molemmat palkinnot olen maksanut itse.) 

Onnea, onnea voittajille! 


Ja hei, viimeistään huomenna saadaan kirjablogi kunnolla käyntiin, kun ensimmäinen kirja-aiheinen teksti napsahtaa internettiin! Tarkoitus oli arvonnan aikanakin ehtiä ja jaksaa päivitellä, mutta enhän minä ole ehtinyt lukeakaan, kun olen karannut ulkona katraani perässä... Sitä odotellessa siis.

3. kesäkuuta 2015

Tyhjä hylly eli puhdaan pöydän kirjablogivastine (ja arvonta)

Eräänä aamuna sain varsin pian herättyäni todeta jonkun julman otuksen hakkeroituneen Wordpress-tililleni ja täyttäneen penispumppu- ja erektiolääkemainoksilla yksityisenä pitämäni blogin, johon olin keräillyt kaikenlaista sekalaista materiaalia kirjoitusprojektejani varten. Päästettyäni ilmoille kolmikielisen ärräpäärimpsun ja vaihdettuani salasanani laitoin kirjablogin hetkeksi yksityiseksi ja kävin sen kokonaisuudessaan läpi. Vaikka en sieltä löytänyt ainuttakaan törkymainosta, olo oli silti varsin ahdistunut. Henkilökohtaiseen tilaani oli pahemman kerran tunkeuduttu. 

Ensimmäinen reaktioni oli poistaa koko kirjablogi. Kiukkuisen naisen logiikka on kaunis asia, eikö? Annoin kiukkuni kuitenkin jäähtyä muutaman hetken, ja päädyin lopulta tällaiseen ratkaisuun. Olen jo kauan kironnut sitä, miten vaikea wordpressiläisenä on ajoittain kommentoida Blogger-blogeihin, joita Suomen kirjablogimaailmassa ehdottomasti eniten on. Olen muutenkin aktiivisesti ikävöinyt muutamia Bloggerin piirteitä, kuten päivittyvää blogilistausrullaa ja vapaampaa (ilmaista) muokkailumahdollisuutta. Kypsyteltyäni päätöstäni loppupäivän, päätin ottaa askeleen ja palata takaisin kotiin.

Wordpress-blogin tuominen Bloggeriin on teoriassa mahdollista, mutta en kuollaksenikaan jaksa alkaa manuaalisesti korjata kaikkia linkkejä ja tekstien asetteluja. Niinpä Hyllytontun Wordpress-höpinät saavat jäädä ikään kuin arkistoksi, ja täällä aloitan puhtaalta pöydältä – tai ehkä pikemminkin tyhjältä hyllyltä, kun kirjoista kuitenkin on puhe.

Blogialustaa lukuun ottamatta mikään ei kuitenkaan muutu. Tarjolla on taattua mutuhuttuilua kaikenlaisista kirjoista, jälkikasvun kirjallisia pohdintoja, ja muuta ihmeellistä.


Sitä odotellessa pyöräytetään käyntiin (tähän mahtipontinen fanfaari, töttöröö!) Tonttumainen kesäarvonta! Suosittele minulle kesälukemista ja olet mukana. Liittymällä blogini lukijaksi (tuolla sivupalkissa) saat toisenkin arvan. Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla osallistut.

Osallistumisaika päättyy 10.6.2015 kello 23:59, ja arvonta suoritetaan seuraavana päivänä.

Pääpalkintona on 25 euron lahjakortti Adlibrikseen ja lohdutuspalkintona 5 euron mokoma. Molemmat on kustannettu omasta rahapussistani.