26. heinäkuuta 2015

Tynni: Vuodenajat & Ylitse vuoren lasisen


Alkuvuodesta uhosin lukevani tänä vuonna yhtä paljon runoutta ja proosaa. Eipä tämä ihan täysin nappiin ole mennyt, jos totta puhutaan. Olenhan minä runoja lukenut ja kirjastosta selkä vääränä kotiin kantanut, mutta enhän minä osaa näistä mitään blogiin asti kirjoittaa! Sitä paitsi runoja kuuluu lukea syksyllä, eikä kalenterin mukaan vielä syksy ole, joskin ulkoillessa kaikki aistit väittävät muuta.

Oli miten oli, Aale Tynni on ollut minulle tuttu lähinnä nimenä. Runoista "Hymyily" on itkettänyt minua valvoessani vastasyntyneitteni kätkyiden1 äärellä, "Kaarisiltaa" ajattelen aina isänisääni katsoessani2. Loput Tynnin tuotannosta3 on ollut yhtä suurta mysteeriä. Jo muutama kuukausi sitten päätin kirjastovisiitillä skarpata tuon alkukappaleessa mainitseman runopyrkimyksen suhteen, ja kiikutin kotiin hyllystä löytyneet Tynnit, Ylitse vuoren lasisen (1949, minulla tosin luvussa näköispainos vuodelta 2012) ja Vuodenajat (1987). Koska, kuten sanottua, en osaa kirjoittaa runoista, käsittelen molemmat teokset tässä samassa merkinnässä, jotta en ihan tynkätekstejä joudu postailemaan.

Ylitse vuoren lasisen ja Vuodenajat olisivat aikajanalle asetettuna varsin vastakkaisissa päissä Aale Tynnin (1913-97) elämää ja uraa. Tämä tulee esille varsin selvästi: en teoksia lukiessani vilkaissut julkaisuvuosia, mutta Vuodenajat oli selvästi täynnä "vanhan ihmisen runoja", kuten muistiinpanolappuseeni raapustelin: vuodenaikojen vääjäämätön kierto ja kuolema ovat vahvasti läsnä, kuten vaikka runossa "Ihmettelen joskus":
"Ihmettelen joskus,
että elän,
vaikka niin moni
ystävä on mennyt.
[...]
Pitelen kiinni
elämäni puusta.
Luja se on yhä,
kiiltävälehtinen.
Syvällä juurissa
jäytää jokin."  
Myös runojen tyyleissä on eroja, kuten voi odottaakin, kun kirjoitusajankohdilla on likemmäs puoli vuosisataa eroa. Ylitse vuoren lasisen on perinteisempää riimirunoutta, kun taas Vuodenajat on muodoltaan vapaampaa. Yleensä suosin riimirunoutta, ja siten olikin pieni yllätys, että parhaita runoja muistikirjaani tallentaessani enemmän kirjoitettavaa löytyi juuri Vuodenaikojen synkemmästä runomaailmasta.

Toki teosten välillä on yhtäläisyyksiäkin. Otantani perusteella satutematiikka on vahvasti läsnä Aale Tynnin tuotannossa: Tuhkimo ja Seherasade [sic!] esiintyvät molemmissa teoksissa. Äitiys ja erityisesti luonto esiintyvät niin ikään tiuhaan, ja tietenkin se runouden tyypillisin aihe, rakkaus. Toki erona teoksissa on se, että Ylitse vuoren lasisen esittelee lähinnä kiihkeänpuoleista rakkautta, kun taas Vuodenajoissa rakastettu on "jo siellä/ mistä ei kukaan/ kirjoita, soita/ ei voi" (runosta "Unessa tapahtuu").

Mikäli näitä kahta teosta voi käyttää millään tapaa luotettavana esimerkkinä Tynnin laajasta, seitsemälle vuosikymmenelle riittäneestä tuotannosta, rohkenen väittää pitäväni runoilijasta kovin. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä Wikipedia osaa kertoa ikisuosikkini Uuno Kailaan vaikuttaneen Tynnin tuotantoon. Yksittäistä suosikkirunoa en osaa enkä tahdo nimetä, mutta tahdon nimeltä mainita Ylitse vuoresta lasisesta4 runot "Kaarisilta" ja "Myrsky" sekä Vuodenajoista "Tammikujan", jota siteeraten aion tämän merkinnän lopettaa:

"Istutimme tammia
tuleviin vuosiin,
tammikujan 
portilta taloon.

Tammi on vakaa,
harkitsea puu,
se kohoaa hitaasti,
kehittää hitaasti 
pykälinä kasvavat 
komeat lehdet.

Ensimmäinen pykälä:
Odota, toivo.
Toinen pykälä:
Uskalla, kasva.
Kolmas pykälä:
Kestä. Kestä.

Tammet elävät 
tuhat vuotta,
ja niillä on mahtava
muistitieto.

Tulen, jos voin
tammikujalle
välistä satojen vuosien mittaan.
Lapset, en kummittele, en lainkaan.
Kuuntelen vuosien kahisemista.
Kahinan keskeltä tahdon kuulla 
lasten naurun
ja laulurastaan."

Tiivistettynä
Kuka:
Tynni, Aale
Mitä: Ylitse vuoren lasisen (WSOY, 1949/2012)
Tuomio: 3/5 – Perinteisenpuoleista riimirunoutta, josta ei voi olla pitämättä mutta joka toisaalta ei tajuntaakaan räjäytä.

Mitä: Vuodenajat (WSOY, 1987)
Tuomio: 4/5 – Muodoltaan edellistä vapaampaa runoutta, joka yllätti positiivisesti. Teemoiltaan synkempi, ja siitäkös minä pidän!

1. No okei, sairaalan akvaariosänkyjen ja kotona äitiyspakkauksen laatikoiden. Mutta eikö kuulostanut paremmalta noin?
2. Niin vain runo lausuttiin hänen 80-vuotissyntymäpäivilläänkin alkuvuodesta! En ole ainoa!

3. Ja sitähän piisaa!
4. Apua, miten näitä kuuluu taivuttaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti