23. heinäkuuta 2015

Winman: Kani nimeltä jumala


Tartuin Sarah Winmanin teokseen Kani nimeltä jumala vähintäänkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta muistin sitä suitsutetun monen kirjablogikollegan blogissa, mutta samalla olin jo valmiiksi vähän ärsyyntynyt tästä ennakko-odotuksesta. Kirjan kansi ja nimi vaikuttivat, noh, vähän tekotaiteellisilta, ja odotin kirjalta jotain pikkusievää söpöilyä ja mukasyvällisyyttä. "Noh, tuleepa lukumaratonille vähän jännitystä", pohdin itsekseni miettien jo valmiiksi sopivan sarkastisia ja ivallisia ilmaisuja blogitekstiäni varten.

Valitettavasti kaikki nuo hienot ilmaisut, joita kehittelin bussimatkan aikana (sillä alan voida pahoin, jos luen bussissa), menevät nyt täysin hukkaan. Kani nimeltä jumala on nimittäin kaikessa outoudessaan varsin vaikuttava kirja. Toisaalta vaikka lukukokemus oli vaikuttava, voimallinen jopa, en enää kuukausi kirjan lukemisen jälkeen hanki saada muodostettua mitään järkevää sanottavaa kirjan sisällöstä. Yritetään silti.

Kirjan henkilökaarti muistuttaa brittiläistä draamakomediaa. On syvyyttä, on ongelmaa, on ihanan outoja luonteenpiirteitä (yritin keksiä luontevaa suomennosta sanalle "quirky" siinä onnistumatta), mutta samaan aikaan liian syvälle ei mennä. Hahmot ovat jotenkin niin erikoisia, että he ovat melkeinpä tuskallisen tavallisia. Juonikin sopisi juuri sellaiseen hyvän tuulen brittielokuvaan, joka vähän itkettää ja vähän naurattaa!

Toisaalta Winmanin kieli on kaunista ja Aleksi Milonoffin suomennos taidokas. Vaikka virkkeet ovat pitkiä ja asia sinänsä painavaa, ilmaisussa on sitä kuuluisaa jotain ja kirja etenee kuin itsellään. Loppua kohden alkaa hieman pelottaakin: samaan aikaan tahtoo ahmia kirjaa aina vain lisää, mutta silti pelkää kirjan pian loppuvan!

Kirjan tunnelma on mainittava erikseen. Minä tempaudun herkästi kirjojen ja tarinoiden mukaan, mutta äärimmäisen harvoin ne saavat minussa aikaan fyysistä reaktiota: itkua tai naurua siis. Vielä harvemmin tulee vastaan kirja, joka saa aikaan tunneperäisen reaktion, yleensä voimakkaan assosiaation johonkin tiettyyn tapahtumaan, kuten vaikkapa siihen, kun sain esikoiseni ensimmäistä kertaa rinnalleni. Kani nimeltä jumala teki kuitenkin molemmat. Hymyilin ja naurahtelin (ja vielä julkisella paikalla!) useampaan otteeseen kirjan hyväntahtoisen hömelöille henkilöhahmoille, mutta yllättävintä oli kuitenkin se, kun kirjaa bussissa pahoinvointia uhmaten selatessani Jokin isolla alkukirjaimella vei ajatukseni isäni hautajaisiin. Siinä sitä sitten istuttiin täpötäydessä bussissa kirja kädessä itkua nieleskellen. Vaikka en sinänsä arvosta moisen reaktion syntyä ainakaan noin julkisella paikalla, täytyy nostaa kuvitteellista kukkahattua kirjan edessä.

Sen pidemmittä puheitta on todettava, että Kani nimeltä jumala on erinomaisen hieno kirja. Ehkä ajoittain ripauksen verran mukasyvällinen, mutta kuitenkin ihan oikeita ajatuksia (ja hämmentäviä tunnereaktioita!) herättävä. Ainutlaatuiseksikin ehkä voisin sitä kutsua.

Tiivistettynä
Kuka:
Winman, Sarah
Mitä: Kani nimeltä jumala (Tammi, 2012)
Alkuteos: When God Was a Rabbit (2011)
Suomennos: Aleksi Milonoff
Kansi: Eevaliina Rusanen (kuva: Gettyimages)
Tuomio: 4/5 – Hämmentäviä tunnereaktioita aikaansaava, kielellisesti uskomattoman kaunis kirja.

9 kommenttia:

  1. Tästä saisin kengät kirjankansibingoon. Olen vierastatanut nimen perusteella, mutta alkuperäinen nimi vaikuttaakin paremmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saisi! :D Ajattelin itse samaa, mutta en ole vielä bingoillut, joten en ehkä jaksa enää aloittaa. Tämä on kyllä melkeinpä lukemisen väärtti kirja, sanoisin.

      Poista
  2. Minä pidin tästä paljon! Tarina tempaisi mukaansa, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno kirja lukumaratonille tämä. Ei tarvinnut potea kovin huonoa omatuntoa siitä, että ahmi kirjan melkein yhdellä istumalla. :D

      Poista
  3. Luin tuon kirjan keväällä ja ihastuin siihen. Nimi ei vain ollut vedonnut minuun aiemmin.

    VastaaPoista
  4. Minulle jäi tosi hyvä fiilis tästä kirjasta. Nimi vain arvelutti. Onneksi luin tuon kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hieno. :) Täytyy pitää silmät auki, jos ihan omaan hyllyynkin hankkisi.

      Olen ollut hieman laiska kommentteihin vastaamisen suhteen. Anteeksi!

      Poista
  5. Ihanaa, että pidit! Huh, minua aina jännittää lukea arvioita tästä. Tarina upposi niin syvälle sieluun ja sydämeen, että en edes tajua mitä tapahtui <3 Olihan kirjassa aika paljon rankkoja teemoja ja lopussa ehkä jo yksi liikaa, mutta silti niin ihana ja tunteisiin vetoava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kolahti kyllä niin, että huhhuh, ja kutkutteli jotain niin syvältä, että vieläkin ihmetyttää. Hieno kirja!

      Poista