23. joulukuuta 2015

Haatanen: Meikkipussin pohjalta


Helsingin taannoisilla Kirjamessuilla järjestetyllä bloggaribrunssilla saatoin ihan vähän tai aika paljonkin ryhtyä fanittamaan ihanaa Kaisa Haatasta, ja lisäilin hänen kirjoittamansa Meikkipussin pohjalta luettavien kirjojen listani kärkipäähän. Kirjaston vippihyllyssä se kiinnitti sitten huomioni muutamaa viikkoa myöhemmin, ja ahmaisin kirjan vielä saman illan aikana.

Meikkipussin pohjalta on kuulemma "salaviisas viihderomaani". Tämän väitteen voin ainakin omalta kohdaltani allekirjoittaa. Kirjan päähenkilö, Tytti, pohtii ja ruotii elämäänsä, ja sen tuloksena on kirjasta muodostunut kokoelma lyhyitä ja lyhyehköjä tekstejä - aakkosjärjestyksessä, kuinkas muuten. Aihepiirit vaihtelevat kepoisammista vakavampiin, mutta oli aiheena sitten huonojen eläinten listaaminen ("Hämähäkki, hämähäkki, hämähäkki, hämähäkki, lukki, alpakka, turkiskuoriainen, Tasmanian tuholainen eli pussipiru, puoliapinat, hyttynen, komoranvaraani, koira, citypupu, hait, holkeri, intiankoisa, syyhypunkki, hämähäkki ja satiainen (toim. huom.)." s. 27), suomalaisten teehuoneiden puutteen ruotiminen tai kohdunpoiston pohtiminen, on tekstissä kautta linjan ihastuttavan positiivinen ja itseironinen asenne, joka toi elävästi mieleeni Bridget Jonesin, tuon chick litin supernaisen. Haatainen itse luonnehtiikin kirjaansa turkey litiksi, chick litin keski-ikäiseksi versioksi.  

Ongelmaksi muodostuukin lähinnä se, että minä en taidakaan olla vielä kalkkuna vaan kananen. Kun Tytti kirjassa pohtii jotain tapahtuneen hänelle "kerran nuorna naisna - ehkä kolmekymppisenä?", irvistelee tällainen kolmenkympin kriisin keskellä kärvistelevä lukija aika antaumuksella. Vaihdevuosiaihepiiri tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta, ja keski-ikäisen lapsettoman sinkun saappaat kertakaikkisen kummallisilta. Kun minä olen Tytin ikäinen, on minulla kolme täysi-ikäistä jälkeläistä, ja ehkä jopa lapsenlapsia! Selkeämpää kehyskertomustakin jäin jollain tasolla kaipaamaan.


Meikkipussin pohjalta löytyy kuitenkin oikeita helmiäkin, kuten vaikkapa Tytin yllä möllöttävä näkemys rakkaudesta. Kyllä minä kehtaisin kirjaa salaviisaan sijasta kutsua ihan rehellisesti viisaaksikin. Viihdyttävä se niin ikään on, vaikka samaistumispintaa en juuri löytänytkään. Chick lit ei ole se kaikkein omin genreni, eikä turkey lit näköjään tilannetta miksikään muuta, mutta kyllähän tämän lukemisesta nauttii. Välillä jopa kaltaistani mörökölliä vähän nauratti (mikä ilmeni toisen suupielen nytkähdyksenä ylöspäin): Haatasella on terävä kynä ja sana hallussaan. Mitään kovin syvällistä sanottavaa ei ehkä keksi, mutta kaikenlainen siipikarjakirjallisuus, oli se sitten kanasille tai kalkkunoille suunnattua, on minulle ensisijaisesti aivot narikkaan -kirjallisuutta, eli tämä ei liene ihmekään. Tai ehkä Haatanen sanoi jo kaiken sanomisen arvoisen.

Tiivistettynä
Kuka:
Haatanen, Kaisa
Mitä: Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga, 2015)
Kansi: Maria Mitrunen
Tuomio: 3/5 – Viihdyttävä ja ei vain salaviisas vaan ihan avoimestikin viisas kirjanen, jolle olin kuitenkin pari vuosikymmentä liian nuori.

2 kommenttia:

  1. Hihii, tässä se huomataan, miten ikä vaikuttaa. Minä olen yli kymmenen vuotta lähempänä kirjan päähenkilöä ja täytyy myöntää, että moni kohta osui ja upposi. Tosin minullakin on kolme muksua, joista nuorin vielä aika pikkuinen, mutta silti... Ihanaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäiset kiitokset ja aikaiset uudenvuodentoivotukset!

      Poista