2. tammikuuta 2016

2015 In Memoriam

Vaikka muutama blogiteksti menneeltä vuodeelta vielä uupuukin, lienee aiheellista tehdä jonkinlaista yhteenvetoa. Päivittelen uupuvia tekstejä sitä mukaa, kun saan niitä viimeisteltyä, ja lisäilen linkkejä tähän merkintään sopiviin kohtiin. Tämä päivä on kuitenkin pyhitetty metabloggaamiselle, ts. bloggaamiselle bloggaamisesta. Tämän yhteenvetosen jälkeen työstän jonkinlaisen suunnitelman alkavalle vuodelle, ja julkaisen sen (toivottavasti) iltasella.

Suunnilleen vuosi sitten olin asettamassa lukusuunnitelmia vasta alkaneelle vuodelle. Ihan kovin suunnitelmallisesti en näihin tavoitteisiini kyllä pyrkinyt, ja tulos näyttää juuri siltä. Uhosin muun muassa lukevani yhden runoteoksen yhtä kaunokirjallista teosta kohden. Taidatte tietää, miten siinä kävi. Luin kyllä enemmän runoja, mutta monet teokset jäivät bloggaamatta, joko ajanpuutteen vuoksi tai siitä yksinkertaisesta syystä, että arastelen (yhä!) runoista kirjoittamista. Samoin Runon nimipäiväksi suunnittelemani tempaus jäi kotiäiteilyarjen alle.


Kotiäiteilyarkeen tuli kuitenkin varsin suuri muutos loppukesästä, kun se, noh, loppui. Lapsitrio alkoi viettää (äitiä) itkettävän ison osan arkipäivistään päiväkodista, ja minä taas koulussa. Keskeneräisen yliopistotutkintoni heikoista työllistymisnäkyvyyksistä masentuneena ja muutoinkin ehkä viime vuosien ajan henkisesti (ja horisontaalisesti) kasvaneena lähdin tavoittelemaan täysin uutta uraa. Lähihoitajaopinnoista on takana nyt jo yli neljännes, ja ensi vuonna toivon työllistyväni hammashoitajana. 

Jos keväällä lukeminen kävi ajoittain hitaasti lasten vaatiessa osansa huomiostani, on syksyllä lukeminen tapahtunut siis lähes täysin kodinhoidollisten tylsyyksien ja koulutöiden kustannuksella ja erittäin satunnaisesti. Erinäisistä väsymystiloista johtuen vuoden ensimmäinen neljännesraportti jäi ainoaksi. Toivottavasti alkavana vuonna homma sujuu paremmin. Onneksi sentään pääsin Helsinkiin Kirjamessuille, vaikka alkuun sekin näytti viittä vaille mahdottomalta!


Vuosia sitten asetin tavoitteekseni lukea 50 kirjaa, ja sain kuin sainkin tavoitteeni täyteen. Goodreadsissa olen merkinnyt luetuksi 50 kirjaa, ja listasta näkyy puuttuvankin pari syksyllä koulumatkoilla lukemaani pientä kirjasta, joista toki en blogiin pysty tällaisen ajan jälkeen sanomaan enää sanaakaan. Kokonaissaavutukseksi kirjattakoon siis 52 kirjaa. Olen sinänsä varsin tyytyväinen saavutukseeni, sillä vuoteen mahtui kaikenlaista. Ilman kahta lukumaratonia, itse kesällä emännöimääni Blogistanian kesälukumaraton V:ä ja loppuvuoden Rauhaa maailmaan -lukumaratonia luku olisi jäänyt kaukaiseksi haaveeksi.


Kääpiökirjabloggari(e)n karjahduksia tai muuta lastenkirjallisuusasiaa ei ole viime aikoina juuri näkynyt. Osaltaan tähän lienee syynä se, että luemme lasten kanssa nykyään lähinnä viikonloppuisin ja silloinkin lähinnä niitä Samoja Vanhoja Tuttuja kirjoja, joista ei määräänsä enempää pysty tekstiä repimään. Sitä paitsi tiedättekö, miten vaikeaa on löytää kirjoja, jotka eivät ole liian vauvamaisia 5,5-vuotiaalle tai liian vaikeita 3,5-vuotiaalle saati sitten 1,5-vuotiaalle? Jep, jep.


Haasterintamalla viime vuosi oli yhden sortin fiasko. Maalaismaisemia -lukuhaasteen taisin unohtaa vauvavuosikoomani loppumetreillä tyystin, jos ihan rehellisiä ollaan, ja se harmittaa kohtuullisen paljon. 

Elämänkertahaaste 2015 meni hieman paremmin, mutta sekin jäi varsin pitkälti taka-alalle. Neljä elämänkertaa tai ainakin omaelämänkerrallisia elementtejä sisältävää kirjaa ei ole mikään erityisen kehuttava saavutus. Näistä neljästä lukemastani teoksesta ykkössijan vie kirkkaasti vuoden 2014 Tieto-Finlandia-voittaja, Mirka Lappalaisen Pohjolan leijona. Parikin Kustaa II Adolfin tyttären, kuningatar Kristiinan, elämänkertaa odottaa lukijaansa hyllyssäni tälläkin hetkellä, kunhan vain saisin aikaiseksi. Svante Pääbon Neandertalilainen ja Agneta Rahikaisen Edith saivat minulta saman numeroarvosanan, mutta nostaisin omista intresseistäni johtuen jälkimmäisen korkeammalle sijalle. Vaikka neandertalilaiset ihan mielenkiintoisia otuksia o(li)vatkin, Södergran pesee mokomat mennen tullen. Juuri ennen vuodenvaihdetta ehdin vielä lukea tohtori Eben Alexanderin niin ikään omaelämänkerrallisia elementtejä vilisevän teoksen Totuus taivaasta. Vaikka kuolemanrajakokemukset jännittävä aihepiiri ovatkin, jäi tästä kirjasta hampaankoloon kaikenlaista epämääräistä, johon palaan lähiaikoina.


Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että luin viime vuonna hirveän hyviä kirjoja? 50 blogissa listaamani kirjan keskiarvoksi jää 3,7. Kyllähän se kalpenee edellisvuoden 4,0:n rinnalla, mutta ei laisinkaan huono ole tuokaan. Sitä paitsi minua hieman lohduttaa tieto siitä, etten minä nyt ihan kaikelle anna nelosia ja vitosia, vaikka välillä siltä tuntuu!

Kirjojen jakautuminen faktaan ja fiktioon on suunnilleen sama kuin se minulla aina on. Blogissa listaamastani 50 kirjasta:
  • 35 on fiktiota
  • 10 on tietokirjoja 
  • 5 on runoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti