4. tammikuuta 2016

Galbraith: Pahan polku


Monelle teistä ei liene uutta tietoa se, että minä kovin pidän J. K. Rowlingista ja (erityisesti) hänen Harry Potter -kirjoistaan. Olen varsin kiitettävällä innolla ottanut vastaan paitsi Rowlingin ensimmäisen epäpotterin The Casual Vacancyn myös hänen Robert Galbraithina kirjoittamansa Cormoran Strike -dekkarit. Itse asiassa Corm on kovaa vauhtia kiilaamassa suosikkietsiväkseni, mistä ehkä lisää myöhemmin. Kun sitten saman vuorokauden sisään tajusin, että Galbraith-Rowlingin uusin on juuri suomennettu nimellä Pahan polku ja että sen saa Elisa Kirjasta kympillä liittymällä lafkan dekkaripiiriin, ei tainnut mennä montaakaan minuuttia, kun jo luin Striken uusimmista edesottamuksista. (Niin, ja tämä ei ole Elisa Kirjan dekkaripiirin maksettu mainos. Valitettavasti. :D)

Siinä missä olen lukenut sarjan aiemmat osat englanniksi, tajusin vasta kirjan puolivälin paikkeilla tartuneeni ensimmäistä kertaa sarjan suomennokseen. Uskallan siis väittää, että Ilkka Rekiaron suomennos on varsin uskollinen kirjailijan tyylille ja alkukielen kommervenkeille. Toki tajuttuani tämän kieliristiriidan, ärsyynnyin muutaman kymmenen sivun ajan ihan kaikesta kielellisestä, mutta jälkiviisastellen taisin vain olla äkäinen itselleni sen johdosta, etten ollut tarkkana ja pääsin siksi kirjaan käsiksi vasta pari kuukautta englanninkielisen alkuteoksen ilmestymisen jälkeen. Tai ehkä vain häpesin sitä, miten kauan minulla kesti hahmottaa sana "puolinetoista". Puolikkaat netot eivät ole ominta alaani, vaikka "puolitoista" tuttu ilmaisu onkin...

Jutun jujuhan on siinä, että Pahan polku on koko sarjan paras kirja. Siinä, missä aiemmat osat ovat läheneet käyntiin ja etenemään hitaanpuoleisesti, lähtee Pahan polku liikkeelle jo ensimmäisessä luvussa. Jos sykettä nostattava ja yöunia jännittävyydellään vievä juoni ei riitä herättämään lukijan mielenkiintoa, on mukana tutuksi käyneiden henkilöhahmojen keskinäisten kemiallisten reaktioiden ihmettelyä suuntaan jos toiseenkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tätä sarjaa aivoissani pyöritellessäni onnistuin tuntemaan jotain sympatiankaltaista Robinin niuhoa sulhoa kohtaan, ja toisaalta taas Robinin ja Striken välinen kuplinta taas eteni ja peruutti sellaista tahtia, että heikompaa hirvittäisi.

"Buckinghamin palatsi kohosi edessäpäin. Kuningatar Viktorian iso marmoripatsas katseli paheksuvasti Robinin hämmennystä ja krapulaa ja katosi sitten näkyvistä." (s. 160-161)

Kirjan loppu ei oikein ollut minun makuuni, sen myönnän auliisti. Suurelta osin tämä johtuu omista mieltymyksistäni Striken, Robinin ja muiden kirjan hahmojen suhteen. Joissain määrin lopetus tuntui kuitenkin liian epämääräiseltä. Ei sarjan edellisissäkään osissa ole liikaan jaaritteluun sorruttu rikoksen ratkettua, mutta minä tahtoisin saada pienen hengähdystauon kliimaksin jälkeen tuttujen hahmojen parista sen sijaan, että joudun jättämään tyypit, joihin olen ehtinyt muodostaa tunnesiteen muutamien satojen sivujen aikana, kun vielä kauhistelen vauhdikkaiden juonenkäänteiden tuloksia. Toisaalta olen sen verran pähkinöinä sarjaan, että lukisin todennäköisesti iloisena valittamatta vaikkapa Robinin matkasta ruokakauppaan tai Cormin pasianssinpeluusta...

Kuten aiemmatkin osat, myös Pahan polku on kuin tehty filmatisointia varten. Enpä siis ihan määrättömästi yllättynyt hoksatessani, että BBC on aikeissa kuvata ensi syystalveksi Striken edesottamista televisioversion. Todennäköisesti uutta kirjaa ei sitä ennen ehditä julkaista, joten taidan pakata fanityttöilyni vuodenvaihteessa ja jäädä odottamaan jompaakumpaa tai oikeastaan molempia.

Tiivistettynä
Kuka:
Galbraith, Robert (ts. Rowling, J. K.)
Mitä: Pahan polku (Otava, 2015)
Alkuteos: Career of Evil (2015) 
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Tuomio: 5/5 – Uusin kirja dekkarisarjassa, joka uhkaa tätä menoa Wallanderin sijaa suosikkinani.

Olen kirjoittanut sarjan aiemmista osista täällä:
The Cuckoo's Calling 
The Silkworm


2 kommenttia:

  1. Minä olen pitänyt Rowlingin muista kirjoista, mutta tämä sarja ei oikein kolahtele. Olen lukenut siis kaksi aiempaa osaa, en tätä. Ensimmäinen oli vielä ihan ok, kun otetaan huomioon, etten ihan hirveästi pidä dekkareista noin yleensä. Mutta toinen osa oli todellinen pettymys. Ehkä, jos jossain vaiheessa on fiilis, niin kokeilen vielä tätä. Ehkä.

    VastaaPoista
  2. En ole ehtinyt vielä tästä sarjasta ensimmäistäkään lukea, mutta muista Rowlingin kirjoista olen todella paljon tykännyt, joten enköhän tästäkin :) Ja vielä se hyvä puoli, että voi kolme kirjaa putkeen lukea ilman, että tarvitsee vuotta odottaa seuraavan ilmestymistä.

    VastaaPoista