16. tammikuuta 2016

Lindstedt: Oneiron


Laura Lindstedtin Oneiron on niittänyt mainetta ja kunniaa sekä kirjablogistaniassa että palkintomittapuulla. Kirja voitti viime vuonna Finlandia-palkinnon ja Akateemisen Kirjakaupan Varjo-Finlandia-palkinnon, ja toissapäivänä julkistettiin sen voittaneen ylivoimaisella pistesaaliilla myös Blogistanian Finlandia -palkinnon. Aika hieno kirja vaikuttaisi siis olevan kyseessä! Minä luin Oneironin viime vuoden lopulla, ja se jätti minut vähintäänkin ristiriitaisiin tunnelmiin.

Kyse ei ole siitä, etten olisi pitänyt kirjasta. Minä en vain rehellisesti sanottuna tiennyt, mitä ajatella siitä. En tiedä vieläkään, siksipä tämän tekstin kirjoittaminen on jäänyt ja jäänyt. Lukukokemus oli niin monella tavalla hämmentävä noin niin kuin nätisti sanottuna. Lukuhetkellä kuvailin olevani pihalla kuin se kuuluisa lumiukko. Silti samaan aikaan en ollut malttaa laskea kirjaa hyppysistäni. Lopulta päädyin toteamaan, että kirja on monella tapaa hieno ja ansiokas, mutta ei kuitenkaan ihan minun makuuni.

Tämä on sääli, koska olen mielenkiinnolla ja ihaillen seuraillut kirjailija Lindstedtin esiintymistä. Mikä nainen! Ja voi että, miten hienosti hän kirjoittaa! Kieli on vivahteikasta, kirja vilisee intertekstuaalisia viittauksia niin moneen suuntaan, että kaltaiseni hönö lukija kaipaa kompassia. Kirja tuntuu ajoittain olevan vähintäänkin sekava kokonaisuus tajunnanvirtaa, esseitä ja jotain kamalan älykästä, josta en hanki saada omalla väsyneellä järkeilyelimelläni kiinni. Kirja on selvästi Älykästä, Hienoa Kirjallisuutta versaalialkukirjaimilla. Sellaista, joka ei tyydy kivasti kutittelemaan lukijan ajatuksia, vaan laittaa kaikki vinksin vonksin. Ei kepeää viihdekirjallisuutta vaan Korkeakirjallisuutta. 

Kirjan keskipisteessä on kuolema on aiheena kiehtova ja hiukan kammottavakin. Kuten usein saa kuulla, me nykyihmiset olemme kovin siitä vieraantuneet. Yhtä luonnollinen osa elämää se kuitenkin on kuin syntymäkin. Lindsted käsittelee tabuhtavaa aihetta taiten, ja opin paljon uutta. Vainajan käsittelykin oli minun nähdäkseni oikein esitetty, ja kirjan kuvaus hoitohenkilökunnasta oli varsin osuvaa. Heh. Mutta se kuolema, tässä kirjassa se on osa elämää. Minusta Lindstedt esittää asian jollain tapaa kauniisti, ilman liikaa paatosta.

Oneiron jättää lukijan hapuilemaan sanoja ja koherentteja ajatuksia. Niin minutkin. Tämä on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, joiden kohdalla kiroan numeroarvosanasysteemiäni, mutta minkäs teet. Ansiokkuudestaan ja selkeästä hienoudestaan huolimatta Oneiron ei ole minun kirjani.

Tiivistettynä
Kuka:
Lindstedt, Laura
Mitä: Oneiron (Teos, 2015)
Kansi: Jussi Karjalainen (kuva Aki-Pekka Sinikoski)
Tuomio: 3/5 – Älykästä, Hienoa Kirjallisuutta versaalialkukirjaimin, ei kuitenkaan minulle ominta lukumateriaalia.
Arvostelukappale

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, että Oneiron ei ole kaikille, eikä sen tietenkään tarvitsekaan olla vaan päinvastoin. Mietin nyt juuri, että Oneiron ei puhu järjelle, vaan sille maailmalle, joka on järjen takana ja josta vain paikoin saa otetta. Arvostan rehellisyyttäsi.

    VastaaPoista
  2. Samat pisteet annoin, ei ollut minunkaan kirjani. Henkimaailma ei vain sytytä minua. Mutta lukijoita varmaan löytyy, sehän on myyty jo 20 maahan. Toivoisin, että Runeberg palkinnon voittaisi joku muu kirja kuin Oneiron, joka on ehdoakkaana. Minusta vaikuttaa, että molempien ehdokaslistat oli suunniteltu vain ja yksinomaan Oneironin voittoa ajatellen. Olen lukenut niin huippuhienoja kirjoja viime vuodelta, että niistä olisi moni peitonnut Oneironin mennen tullen ja palatessa.

    VastaaPoista
  3. Minulle tämä oli juuri se minun the kirja. Mutta minäkin ymmärrän, ettei tämä voi mitenkään olla kaikkien kirja. Jos olisi, se olisi vain tylsä ;)

    Minä en kokenut tätä korkeakirjallisena vaan päinvastoin. Itseasiassa odotin jotain vaikeaa ja hankalaa ja sellaista hienoa, jota lukee, mutta josta ei saa otetta. Tai siis, onhan tämä hieno kirja, älykäs ja upea. Kaikkea tästä ei varmaan voi tajuta, vaikka lukisi monta kertaa. Mutta minusta kirja oli helposti lähestyttävä ja vei mukanaan, ja viihdytti.

    Mutta näin me luetaan ja koetaan kirjat eri tavoin. :)

    VastaaPoista
  4. Moi! Mun Oneiron odottelee yhä hyllyssä, kun en ole halunnut lähiaikoina kuolemia ajatella... Aion sen vielä lukea, ja varmaankin pitää siis varautua sietämään hämmennystä.
    Haastoin sut blogissani Viiden kirjan haasteeseen, toivottavasti ehdit vastata! :) t. Meri

    VastaaPoista