11. helmikuuta 2016

Thompson: Habibi


Minä en erityisemmin sarjakuvia lue. Tai siis vilkaisenhan minä Fingerporin ja Viivin ja Wagnerin silloin tällöin, mutta sarjakuvaromaanit ovat minulle varsin tuntematon kirjallisuuden- tai ylipäätään taiteenlaji. Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden jätti jälkeensä kuitenkin oudon ja epämääräisen Lähi-Itää kaipaavan mielenlaadun, ja kun kouluni kirjastossa bongasin Craig Thompsonin Habibin kaunokirjallisuushyllystä, en voinut vastustaa kiusausta - olkoonkin, että kiitokseksi sain jumalattoman hartiajumin tungettuani jo ennestään ylitäyteen reppuuni vielä reilut kuusisataa sarjakuvasivua.

Habibi on pohjimmiltaan rakkaustarina, olkoonkin, että rakkaus muuttaa muotoaan kirjan edetessä. Kehyskertomuksen keskiössä on kaksi karannutta lapsiorjaa, Dodola ja Zam (oik. Cham), ja kehyksen sisään punotaan Koraanin tarinoita, joista osa ymmärrettävästi menee yksiin Raamatun kertomusten kanssa ainakin osittain. On jännittävää lukea ennestään tuttuja tarinoita vaikkapa Nooasta ja Abrahamista poikineen tällä twistillä!

Nooasta puheen ollen, en taida päästä kovin helpolla yli Thompsonin kuvauksesta (ts. kuvasta) tulvan jälkeisestä maailmasta. Enpä ollut tullut ennen ajatelleeksi sitä, että koko JHW:n (Jumalan, Jahven, Jehovan, Allahin, miksi häntä nyt sitten tahtookaan tässä yhteydessä kutsua) hukuttama ihmis- ja eläinkunta arkissa reissanneita poikkeuksia lukuun ottamatta ei todellakaan kadonnut veden laskiessa, vaan hajun ja siivousurakan on täytynyt olla melkoinen. Onneksi JHW antoi puhtaussäädöksensä vasta paljon Nooan jälkeen... 

Thompsonin tyyli on jännä yhdistelmä yksinkertaista ja monimutkaista. Kuulostipa harvinaisen järjettömältä lausahdukselta jopa minun suustani tulevaksi. Yritetäänpä avata. Thompsonin kuvitukset sinänsä ovat varsin simppeleitä ja ajoittain jopa koruttomiakin. Satunnaisesti sivuja on kuitenkin kuvitettu ja kehystetty käyttäen islamilaisen taiteen tunnusmerkkejä: arabeskeja ja kalligrafiaa, joista erityisesti jälkimmäisellä on suuri osa itse kerronnassakin.

Kirjaimien ja tarinoiden suuren suuri rooli Habibissa miellyttää minua kovasti, mikä ei toisaalta varmaan yllätä ketään. Arabia on kielenä minulle täyttä hepreaa (hehe), joten arvostin suuresti kirjan lopussa olevaa suomennos- ja selitysliitettä. Pientä kriisiä oli aiheuttaa se, että kirjan viimeistä sanaa (ks. alla) ei sieltäkään löytynyt. Helpostihan tuon kirjoitusmerkin tarkoitus oli pääteltävissä, sen verran usein kirjan nimi arabialaisin aakkosin kirjoitettuna kirjan myötä tuli vastaan, mutta kuitenkin.


En ollut aiemmin tiennyt, miten voimakas rooli kirjaimilla ja kirjainmerkeillä on islamilaisessa mytologiassa. Ihan järkeväähän tuo sinänsä on, kun otetaan huomioon, että juutalaisuudessakin homma toimii samoin, mutta enpä ollut sitä tullut pohtineeksi. Ylipäätään islamilainen mytologia nousee kovin suureen osaan Habibissa, vaikka toki "virallisellakin" islamilla on näkyvyyttä ja yksi päärooleista. Jäin itsekseni pohtimaan, kuinkahan liberaalia islamilaista teologiaa Thompson tuo kirjassaan esille: Wikipedian mukaan hän on Habibia tehdessään pyrkinyt ymmärtämään ja inhimillistämään islamia, ja (lähimmäisen)rakkauskeskeisestä lähestymistavasta tuleekin jotenkin enemmän mieleen liberaali kristinusko kuin islam. (Samaisen lähteen mukaan Thompson itse on kasvanut fundamentalistikristityssä kodissa.)

En oikein edes tiedä, mitä odotin Habibilta, mutta en ainakaan sitä, mitä lopulta edestäni löysin. Tarina tempaisi minut mukaansa aivan samalla tapaa kuin Abulhawan Sininen välissä taivaan ja vedenkin, mutta toisaalta se oli vähintäänkin aivan yhtä ahdistava ja raaka. Väkisinkin herää kysymys, onko tässä nyt ihan oikeasti joku juttu, etten voi lukea Lähi-Itään sijoittuvaa kirjaa ilman, että se on täynnä seksuaalista väkivaltaa?

Upea kirja silti. Täytyy ehkä alkaa lukea enemmän sarjakuvaromaaneja. Enkä malta vastustaa kiusausta ja olla päättämättä tätä tekstiä kirjan viimeisiin sanoihin: "[U]skovien motiivi palvella Jumalaa ei ole palkinnon toivo tai rangaistuksen pelko vaan habib [rakkaus]."

Tiivistettynä
Kuka: Thompson, Craig
Mitä: Habibi (Like, 2012)
Alkuteos: Habibi (2011)
Suomennos: Ida Takala
Tuomio: 4/5 – Mukaansatempaava ja aihepiiriltään kiehtova ja ahdistavakin sarjakuvaromaani.

2 kommenttia:

  1. Tämä on ahdistava mutta myös silmiä avaava ja kaiken kaikkiaan upea teos. On yksi vaikuttavimmista teoksista, joita olen lukenut; pitäisikin lainata uudestaan. Muistan lukuelämyksen olleen huimaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huimaava ja suorastaan huumaava oli kyllä tämä lukukokemus. Ehdottomasti sen ylitäyden repun aiheuttaman niska-hartia-jumin väärtti. Omaan hyllyyn täytyy jollain ilveellä tämä(kin) saada. Ugh.

      Poista