25. toukokuuta 2016

Kaunisto: Luxus


Alkuvuodesta jahtasin kirjastosta Milja Kauniston uusinta, Luxusta, varsin tarmokkaasti. Jostain syystä en jaksanut klikata itseäni varausjonoon, vaan olin vakuuttunut siitä, että löydän kirjan vippihyllystä, kun vain jaksan käydä tarpeeksi usein hyllyn katsastamassa. Helmikuun lopulla luovutin: Ei sitä kirjanketaletta koskaan näkynyt, täytyisi laittaa itsensä varausjonoon, kun vain muistaisi. Arvaahan sen, miten siinä(kin) sitten kävi, ja koko kirja alkoi vaipua tajuntani takarajoille. Tovi sitten poikkesin lasten kanssa kirjastoon päiväkotimatkalla, ja kaksivuotiasta Maijaa ympäri kirjastoa jahdatessani kuulin isosisarusten kikatuksen jostain vähän sivumpaa: "Äiti, tossa kirjan kannessa on jonkun tissit." Löytyihän se. Eikä ollut lopulta edes vippihyllyssä.

Milja Kaunisto teki minuun vaikutuksen Olavi Maununpoika -trilogiallaan. Vaikka tajuntani ei varsinaisesti räjähtänytkään sarjaa lukiessani, pidin kaikesta huolimatta Kauniston kirjoitustyylistä. En oikein innostu keskiajasta tai Ranskasta, ja kun kirjasarja sijoittuu pääasiassa keskiajan Ranskaan, minkäs sille mahtaa. (Linkit teksteihini Kauniston ensimmäisestä trilogiasta löytyvät merkinnän lopusta. Ne ovat vanhan blogin puolella, joten tägeistä ei ole apua tässä kohtaa.)

Luxus sen sijaan sijoittuu minua huomattavasti enemmän kutkuttelemaan historialliseen ajankohtaan, valistusajalle, Ranskan suuren vallankumouksen korville. Pyövelinkisälli Isidore Borealn ja sosiaalisen asemansa vallankumouksen tuoksinnassa menettänyt comtesse Marie-Constance de Boucard kohtaavat sopivan epämääräisissä oloissa. Mukaan soppaan heitetään vähän muuan Marat'a, ripaus vapautta, hyppysellinen veljeyttä, aavistus tasa-arvoa, muutama giljotiini, vastapoimittu bordelli, yksi markiisi de Sade ja voilà! soppa on valmis. Ja kyllä, juuri se markiisi de Sade. 

Kielellisesti Luxus on taattua Kaunistoa. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä kerronnassa kavahdeta sen enempää verta, suolenpätkiä kuin joukkohautojakaan. Jostain syystä tämä inhorealistisuus pörhisti tällä kertaa niskakarvojani niin, että kirjan alun läpi kahlaaminen oli vähän tuskaista. Ties mikä siveyden sipulius minua vaivasi, sillä parin päivän tauon jälkeen päädyin ahmaisemaan loput kirjasta melkeinpä yhdellä istumalla. Olenkohan lukenut Kauniston aiempiakin kirjoja ainakin osittain epäsuotuisassa mielentilassa?

Loppujen lopuksi Luxus oli positiivinen yllätys. Tarinassa oli jollain tapaa selkeämpi sanoma kuin Kauniston edellisissä kirjoissa, tai ainakin se puhutteli minua enemmän. Vaikka kirjan rakkaustarina on samalla tapaa ajankohdan normeihin nähden vinoutunut ja lähtökohtaisesti epäonnisen oloinen, tuntui sekin jollain tapaa hellyyttävältä ja uskottavaltakin. Tämä siis ihmiseltä, joka ei yleensä kirjallisesta romantiikasta erityisemmin innostu.

Kuriositeettina mainittakoon, että Luxus alkaa sanakirjamaisella määritelmällä kirjan nimen merkityksestä. Ensinmainittu, "loisto, mahtavuus, upeus, äärimmäinen vauraus" oli minulle tuttu. Jälkimmäinen, "irstaus, hillittömyys, velttous" oli uusi. Yhdistettynä merkitykset antavat aika hyvän kuvan siitä, mitä kirjalta ehkä voi odottaa. Kuten nimi antaa olettaa, Luxusta voi helposti lukea useammalla tasolla kuin sillä helpoimmalla ja itsestäänselvimmällä, ja kirjan lopulla esiintyvät filosofiset ja poliittisestkin pohdinnat ovat ainakin tämän lukijan silmissä, noh, silkkaa luksusta.

Luxus aloittaa uuden kirjasarjan, joka kantaa nimeä Purppuragiljotiini.

Tiivistettynä
Kuka: Kaunisto, Milja
Mitä: Luxus (Gummerus, 2016)
Tuomio: 4/5 – Vetävä, viihdyttävä ja monitasoinen kertomus Ranskan Suuren vallankumouksen ajan ihmeellisyyksistä ja ihmisistä.

Olen kirjoitellut Milja Kauniston Olavi Maununpoika -trilogiasta vanhan blogini puolella:

2 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä todella hieno kirja, niin kuin sanoit niin vetävä ja viihdyttävä. :) Blogissani olisi muuten sulle haaste <3

    VastaaPoista
  2. Voin sanoa suoraan, etten olisi kyseiseen kirjaan kiinnittänyt huomiota aikaisemmin, mutta nyt heräsi kiinnostus!

    Milja Kaunisto ei ole minulle entuudestaan tuttu, mutta tykkään lukea itse "kiertelemätöntä" tekstiä. Tämä tai joku muu Kauniston teos menee ehdottomasti luettavien listalle!

    Kiitos :)

    VastaaPoista