3. heinäkuuta 2016

Pettersen: Mätä


Siri Pettersenin Odininlapsi oli ehdottomasti yksi viime vuoteni kirjatapauksista. Olen odottanut jatko-osaa, Mätää, kuin kuuta nousevaa, ja olin vähintäänkin yllättynyt, kun en ollut heti ilmestymispäivänä sitä kirjakaupasta hakemasta. Työnteko haittasi harrastuksia aikansa, kunnes totesin, etten jaksa uhrata enää rahtustakaan energiaa työssäoppimispaikkanakin tunnettuun pohjattomaan kaivoon, ja koukkasin päivänä (eli toissapäivänä) eräänä kirjakaupan kautta kotiin.

Olin vähintäänkin hämmentynyt, kun kirjan sisäkannessa minua odotti nyky-Euroopan kartta. Mitenhän Pettersen onnistuisi linkittämään Hirkan ja kumppaneiden seikkailut fantasiamaailmassa nykypäivän ah-niin-tylsään reaalimaailmaan? Sain vastauksen kysymykseeni varsin nopeasti, ja jo parinkymmenen sivun jälkeen Pettersenin kerronta vai minua mennessään kuin fanityttöä narussa. Lopputuloksena olin vähintäänkin hämilläni, hengästynyt - ja jouduin myöntämään pitäneeni Mädästä nykymaailmoineen jollain kierolla tapaa ehkäpä jopa enemmän kuin Odininlapsesta!

Pettersen pitää lukijan varpaillaan. Aina, kun onnistuu tuudittautumaan jonkinlaiseen turvallisuudentunteeseen ja mukavan leppoisaan lukuflow'hun, tapahtuu kirjassa jotain Niin Yllättävää, että lukijaparka (ainakin tämä tonttuisa mokoma) löytää itsensä istumassa maassa kuvainnollisen maton tultua vedetyksi jalkojen alta. Eikä siinä sinänsä mitään, kunnon shokkivaut ja cliffhangerit pitävät tehokkaasti huolta siitä, ettei lukija pääse millään muotoa tylsistymään tai ehdi juuri edes harkita kirjan laskemista käsistään. Myönnän olleeni jopa hieman närkästynyt, sillä en osannut ennakoida ainuttakaan näistä yllättävistä käänteistä, vaikka yleensä tapaan kehuskella olevani varsin vaikea yllätettävä.

Jos jotain negatiivista väen vängällä yritän keksiä, en oikeastaan saa päähäni mitään kovin raskauttavaa. Minä en muistanut Odininlasta niin hyvin kuin olisin tahtonut, mutta toisaalta Pettersen ystävällismielisesti kertailee tärkeimmät juonenkäänteet ihan kelvollisesti juonen edetessä. Ympäri Eurooppaa sujahteleva kertomus muistutti minua epämiellyttävästi Dan Brownin Da Vinci -koodista, mutta toisaalta Pettersenin kerronta toi siihen mukaan jotain epämääräisesti ruotsalaista skandinaavista, joka jollain tasolla toi mieleeni Stieg Larssonin Millenium-trilogian. (Kieltäydyn tiedostamasta sitä neljättä osaa.) Niin, niin, olen aina ollut haka myös kummallisissa assosiaatioissa. Nyt kun niissä vauhtiin päästiin, tunnustan myös, että Rime tuo mieleeni mm. Final Fantasy VII -pelistä tutun Sephirothin.

Olin aistivinani Mädässä pienen luonnonsuojelullisen sivuvivahteen, sen verran tarmokkaasti tehdään selväksi, että tämä (meidän) maailma(mme) tekee kuolemaa, koska ihmiset ovat etääntyneet luonnosta - tai ehkä sittenkin luonnonuskosta, vissistä mystiikasta. En ole vielä aivan varma, jaksanko lähteä tulkitsemaan Korpinkehiä sen pidemmälle, mutta pienellä vaivalla Mahdista saisi väännettyä vaikka mitä.

Mutta niin. Mätä on kertakaikkisen upea teos, hieno kirja ja osa hienoa fantasiasarjaa. Odotan ja toivon kaikki mahdolliset ulokkeet ristissä, että Siri Pettersen on paikalla Helsingin Kirjamessuilla tänä syksynä (ja että pääsen itsekin sinne) ja että Korpinkehien viimeinen osa, Mahti, ilmestyisi sopivasti siksi. Minä nimittäin harkitsen puolivakavissani ruotsinkielisen version lukemista, koska ajatuskin siitä, että joutuisin odottamaan melkein puoli vuotta, tekee lähes fyysisesti kipeää.

Tiivistettynä
Kuka:
Pettersen, Siri
Mitä: Mätä (Jalava, 2016)
Alkuteos: Råta (2014)
Suomennos: Eeva-Liisa Nyqvist
Tuomio: 5/5 – Erinomaisen hienoa, sujuvaa nyky(reaali)fantasiaa. Lisää tätä, pian, kiitos!

11 kommenttia:

  1. Jossain joku sanoi, ettei kirjassa oikein päästä vauhtiin.. Ei siis pitäne paikkaansa?

    Olen vähän jahkaillut Petterseniin tutustumista, mutta laitetaas kirjat luettavien listalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se alku ehkä vähän sellainen verkkainen, mutta itse pidin kyllä siitäkin. :D Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjasarja, sanon ma!

      Poista
  2. Olet kyllä melkoinen fantasiakirjallisuuden seireeni. Tämäkin teos tekisi mieli lukea heti, koska tästä niin innokkaasti kirjoitat. Ehkäpä tässä olisi sarja, joka kolahtaisi jopa tällaiseen fantasian karttelijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Lisään tämään CV:ni. "Tiina V., äiti, vaimo, hyllytonttu, omaishoitaja, tuleva hammashoitaja ja fantasiakirjallisuuden seireeni." Toimii. :D Kannatan kuitenkin varovaista tutustumista Petterseniin tai ainakin kirjoihinsa. ;)

      Poista
  3. Minun on tehnyt mieli lukea Odininlapsi jo pitkään. Nyt pitää tosissaan ryhditäytyä seuraavalla kirjareissulla ja ottaa mukaan lista niistä kaikista kirjoista, joita haluan löytää. Yleensä, kun pääsen kirjastoon, on pääni tyhjä hyvistä kirjavinkeistä, enkä sitten onnistukaan löytämään paljon mitään! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aivan sama tilanne aina kirjastoon mennessäni. Ei ole ihan kerta tai kaksi, kun olen mennyt hakemaan esimerkiksi varausta X ja poistunut mukanani vain uutuusteos Y. :D Ehkä menen jotenkin niin hämilleni siitä kirjamäärästä kerta toisensa jälkeen.

      Poista
  4. Sephiroth! Ooh!

    Kiitos muistutuksesta, pidin Odininlapsesta kovasti mutta säännöllisesti unohdan varata uusia osia kirjastosta. Siirymä nyky-Eurooppaan kuulostaa vänkältä ja vähän erikoiselta, mutta luotan sanaasi muutoksen toimivuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sephiroth on siis vain minun assosiaationi, en ota vastuuta siitä, jos jonkun lukukokemus menee pilalle sen vuoksi, että mieltääkin Rimen toisenlaiseksi. :D

      Nyky-Eurooppa ajatuksena tällaisessa yhteydessä nostattaisi minunkin niskakarvojani, ja jotenkin koin tuon siirtymän vähän sellaisena liiankin selvänä YA-kalasteluna, mutta pidin siitä silti. Hei, olen Tiina, sielultani ikiteini. :D

      Poista
  5. Allekirjoitan kyllä kaiken sanomasi! Jopa osan oudoista assosiaatioista! :D Sephirothin suhteen olen kyllä eri mieltä, sillä minusta Rime on huomattavasti raamikkaampi tapaus ;)

    Minäkin tiirailin ruotsinkielistä Mahtia kirjastossa, mutta ei mun kielitaito riitä siihen sitten millään…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, no joo, ehkä minunkin Rimeni on vähän bulkimpi kuin Sephiroth. Ehkä. Vähän. Kieltäydyn silti luopumasta mielleyhtymästäni. :D Ja mitä ruotsiin tulee, pelkään kielitaitoni taantuneen niin, että menettäisin kirjasta paljon, jos lukisin sen ruotsiksi. :( Ei auta kuin vartoilla suomennosta, jota kustantaja lupaili yrittää Helsingin Kirjamessuille (samoin Petterseniä).

      Poista
  6. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista