Blogin kulisseissa


Blogia kirjoittaa muuan Tiina Tonttu, jo viisi kertaa 25-vuotissyntymäpäiväänsä juhlinut tamperelaistunut porilainen. Olen paitsi kolminkertainen äiti, yksinkertainen ihminen ja Lego-orientoitunut hoitajahenkilö myös entinen tuleva uskonnon- ja/tai kieltenopettaja ja tiedonhallinnan lähes ammattilainen. Ennen yllättävän pitkäksi venähtänytä kotiäitiysuraani (ja osittain sen aikanakin)  olen täysiaikaisen opiskelijan lisäksi ollut ainakin kassatäti ja lelukaupan myyjä, molemmat lapsuuden toiveammateita.

Olen lukenut jokseenkin aina siitä lähtien, kun kirjaimet alkoivat nelivuotiaana silmissäni sanoiksi muodostua, kausittain suorastaan maanisestikin, kolmatta tuhatta sivua vuorokaudessa. Nykyään maaniset monituhatsivuiset lukumaratonit jäävät lähinnä toiveajattelun ja haaveunien materiaaliksi, kiitos kotiäidin kolmen työnantajan, jotka tässäkin blogissa epäsäännöllisesti vilahtelevat lastenkirjojen koelukijoina ja -kuuntelijoina. 

Tonttuisa blogi-identiteettini juontaa juurensa niihin kymmeniin ja satoihin Tiina-tonttu-heittoihin, joita lapsuusaikanani kuulin ja jotka lopulta vääristivät identiteettini ja mielenmaisemani varsin kestojouluisaksi tai ainakin joulufriikahtavaksi. Hyllytonttu on kotitontun kirjahyllyssä asuva kollega, josta tapaan satuilla lapsilleni aina tarpeen tullen. Kuten suurin osa äiti-ihmisistä tietää, joulutonttujen käyttö kasvatusvälineenä (ts. uhkailun ja kiristyksen välineenä) on varsin tehokas temppu, joskin ajallisesti valitettavan lyhytkestoinen kannustin: eihän niillä ryökäleillä oikein voi alkaa uhkailla ennen kuin aikaisintaan syyskuun lopussa. Meillä menoa valvovat kuitenkin saunatonttu ja (kirja)hyllytonttu ihan ympärivuotisestikin. Saunatonttu päästää kiltit lapset saunomaan ylimääräisenkin kerran, ja hyllytonttu puolestaan huolehtii siitä, että äiti ja isi jaksavat lukea satuja ja viedä pesuetta kirjastovisiiteille. Oli miten oli, kirjahyllyssä asuisin minäkin, jos pienikokoisempi olisin, ja etunimeni ansiosta olen saanut jokseenkin koko ikäni kuunnella itseeni kohdistuvia tonttuvitsejä. Sitä paitsi tontut ja muut mytologiset otukset ovat mielenkiintoisia!

Kirjallisuuden suhteen olen varsin kaikkiruokainen. Luen hömppää ja klassikoita, dekkareita ja runoja, uutuuksia ja vanhuksia. Suurin osa käsieni kautta kulkevista kirjoista on nykyään lastenkirjallisuutta, jota pyrin käsittelemään tavalla toi kolmannella blogissani viikottain. Pidän suluista ja alaviitteistä, ja niitä tekstini vilisevät, vaikka kuinka yrittäisin mokomia vältellä. Olen yhdys_sana_virhe_kammoinen ja tapaan kirjoittaa sanat yhteen turhankin helposti ja vastaavasti viljellä pilkkuja just in case -metodilla. Lisäksi olen sortuvainen lainailemaan fraaseja muista kielistä, jos ja kun koen armaan äidinkieleni ilmaisuvoiman jossain kohden olevan puutteellinen.

Tarvittaessa minuun saa yhteyden varmimmiten ja helpoiten sähköpostitse osoitteesta hyllytonttu ät gmail piste com, mutta kukaan ei estä huhuilemasta perääni vaikkapa Instagramissa tai blogin Facebook-sivulla.


Kirjablogihistorian lyhyt oppimäärä

Kauan, kauan sitten kaukaisessa kaupunginosassa aloitin ensimmäisen yliopisto-opiskeluvuoteni loppusuoralla pitää kirjablogia herättääkseni henkiin opiskelukiireiden nujertaman lukuharrastukseni. Vuosi oli 2008, blogialustana oli tuolloin mikäpä muukaan kuin eeppinen LiveJournal, ja tekstin taso - no, ei siitä sen enempää. Vuoden 2009 alussa sairastuin vakavanpuoleisesti, eikä energiaa ja aikaa oikein enää hankkinut riittää lukemiseen saati sitten kirjoittamiseen. Ihkaensimmäinen kirjablogini vaipui unholaan.

Tammikuussa 2012 aloitin kirjablogin nimellä Hys, äiti lukee nyt! Blogspotin puolella tarkoituksenani pysyä edes suunnilleen järjissäni edessä olevien kuukausien aikana: esikoiseni oli vähän yli puolitoistavuotias ja toisen lapsen laskettu aika lähestyi uhkaavaa tahtia. Hätäisesti keksitty blogin nimi nyppi blogistia noin kaksi kolmannesta blogin olemassaolosta, ja Blogspot alustana asetti omat mutkansa matkaan. Lopulta kiukutuskäyrä ylsi kriittisiin korkeuksiin, ja huhtikuussa 2014 aloin hitaasti ja jokseenkin varmasti valmistautua muuttoprojektiin, jonka myötä vaihtui sekä blogialusta että blogin nimi. Hyllytontun höpinät potkaistiin käytiin Wordpressissä toukokuussa 2014; Sisällön vähintäänkin kyseenalainen laatu säilyi sentään jokseenkin samana.

Wordpressissä blogaamisessa oli kuitenkin omat ongelmansa: kommentointi Blogspotin blogeihin, joita kirjablogeistakin suurin osa on, ei toiminut kuin satunnaisesti, ja alustana Wordpressissä oli kaikkien positiivisten puoliensa lisäksi myös muutama häiritsevän negatiivinen mokoma. Kun WP-tilini kaiken kukkuraksi vielä hakkeroitiin toukokuun lopussa 2015, päätin palata maitojunalla takaisin Googlen palveluiden hellään huomaan. Blogimerkintöjen siirtäminen tähän suuntaan ei kuitenkaan ollut yhtä helppoa kuin toiseen suuntaan aikanaan, enkä jaksaisi alkaa manuaalisesti korjata kaikkien merkintöjen asetteluja ja linkityksiä. Niinpä kaikki merkinnät blogiurani alusta, tammikuusta 2012, toukokuun 2015 loppuun löytyvät yhä Wordpressistä.

Hyllytontun höpinät ovat subjektiivisia eivätkä millään tapaa kovin valveutuneita. Opiskeluhistoriastani huolimatta olen kaukana ”oikeista” kriitikoista, enkä tähän asiaan oikeastaan edes toivo suurempaa muutosta. Luen jotakuinkin vain ja ainoastaan kirjoja, jotka syystä tai kolmannesta kiinnostavat minua, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että blogini on vähän suitsutukseen taipuvainen, vaikka kuinka yrittäisin ryppyotsailla. Harvoin sitä tieten tahtoen lukee vapaaehtoisesti kirjoja, joista ei pidä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti