6.10.2017

Daynes et al: Tutki! Kakkaa


Ei liene parempaa tapaa aloittaa lastenkirjallisuutta käsittelevää blogia kuin kakkajutuilla. Tai ehkä olisi, mutta asetetaan rima tätä myötä sopivalle korkeudelle.

Taannoin Helsingin Kirjamessuille suunnatessani tiedustelin tonttujoukolta, millaisia tuliaisia he toivoisivat saavansa, ja kolmevuotias Maija pyysi kakkakirjaa, jossa on luukkuja. Sen tarkempia tuntomerkkejä hänellä ei ollut tarjota, enkä elätellyt kovin suuria toiveita kuvaillun kaltaisen kirjan löytämisestä. Lopulta ehdin koluta Messukeskusta ehkä puolisen tuntia, kun satuin Oppi&Ilon ständille, jossa ihanan asiantunteva myyjä esitteli minulle ensin muita tuotteita ja ihan sattumalta Tutki! Kakkaa -nimisen luukkukirjan. Paljon paremmin ei olisi voinut mennä!

Kuten kaikki leikki-ikäisten, taaperoiden ja kouluikäisten - siis ylipäätään lasten kanssa tekemisissä olleet tietävät, vessajutut ovat ihan mielettömän hauskoja ja mielenkiintoisia. Tunnustan olevani yksi niistä vanhemmista, jotka turhautuneena räkätyksen säestämiin pissa-kakka-pieru-juttuihin yrittävät hillitä niitä mitä epätoivoisimmin keinoin ja lähes poikkeuksetta olemattomin tuloksin. Tutki! Kakkaa ei onneksi ole turhan ryppyotsainen, jotta lapsilta menisi lukemisen ilo, mutta ei lähde liikaa hölmöilemäänkään aiheella, mikä taas on tämän aikuisen mieleen. Lisäksi äitinä arvostan pahvisivuja ja tukevasta kartongista tehtyjä luukkuja, jotka kestävät innokkaan kolmevuotiaan tutkijanalun käsissä ilmeisen hyvin!


Maija, 3,5 vuotta, on kirjan ylin fani huushollissamme ja jää kaipailemaan lisää kakkakirjoja:
"Kaikki ihmiset ja eläimet kakkaa. Paitsi prinsessat ei ehkä oikeasti kakkaa. Kaikkein paras juttu kirjassa on se, että elefantti kakkaa kottikärryt ihan täyteen ja se haisee niiiiin pahalta. Mä osaan mennä kottikärrykävelyä vessaan päiväkodissa ihan itse, kun aikuinen auttaa! Ja sitten se kakka menee pöntöstä pois viemäriin, eikä jää sinne asumaan onneksi. Lapset ei mene viemäriin, koska ne ei mahdu. Eikä vauvat, niillä on vaippa. Muuten ne voisivat pudota viemäriin varmaan ja sitten ne itkisivät kamalasti. Mä olin joskus vauva ja itkin varmaan. Kakkakirja on mun kaikkein rakkain lempparikirja ikinä tänään. Kakkakirjoja pitää kirjoittaa lapsille enemmän, että ne tietää, minkä eläimen kakkaa on maassa ja että toukka voi näyttää kakalta. Myös Puluboi on kakannut, mutta onko Tatun ja Patun kakkakirjaa olemassa? Pitää olla. Kakkakirja on hyvä vain kolmevuotiaille, ei lainkaan viisivuotiaille, koska mä olen kolme vanha ja kohta mä olen neljä, kun tulee synttärit."

Aino, 5,5 vuotta, oli kirjan suhteen vähän ennakkoluuloinen, mutta piti siitä kuitenkin lopulta niin, että suunnittelee jo aiheen tiimoilta yhden tytön ihmiskoetta (jonka ilkiöäiti aikoo kyllä torpata): 
"Minun mielestä kakasta on aika helppo kertoa hassuja juttuja lapsille, koska yleensä ne nauraa jo silloin, kun sanoo minkä tahansa vessasanan. Siksi tämän kirjan olisi pitänyt olla vähän hassumpi. Nyt se on vähän sellainen aikuisten tylsä välillä, vaikka joskus pidetään nenästä kiinni ja joskus lintu kakkaa päähän. Se oli aika hauskaa. Mielenkiintoisinta oli sinivalaan vaaleanpunainen kakka ja hanhen vihreä kakka, koska se on eri väristä kuin ihmisellä, koska ne syö eri ruokia. Jos mä söisin pelkkiä katkarapuja ja planktoneita, mun kakkani olisi pinkkiä. Täytyy ehkä kokeilla. Ja sitten en kyllä enää ikinä tykkää kaneista, koska ne syö kakkaa. Siis oikeesti, yäk! Ihan hyvä kirja se on, ja varmaan tuollaisille Maijan ikäisille ja isommille sitä voi lukea, mutta ei enää koululaisille, niille on ihan omat kirjat."


Ilmeisesti Aino tietää, mistä puhuu, sillä ekaluokkalainen Martti ei kirjasta juuri innostunut. Mitä ilmeisimmin kirjan kohderyhmäksi nimetty 3-6 ikävuoden haarukka pitää kutinsa sangen hyvin. Kakkakirja on kuulemma lapsellinen (!) ja siinä on "lällyt kuvat ja vauvojen sivut". 
"Sitä paitsi kaikki tuollaiset kakkajutut ja muut on ihan päikkyläisten juttuja. Kyllä kaikki nyt tietää, että kaikki kakkaa ja kakka on erilaista ja mihin se menee. Pikku Kakkosessakin on ollut. Hohhoi. Mutta varmaan noille päikkyläisille se on hyvä kirja, mä en vain jaksa."

Äitihenkilö näkee kuitenkin aiheelliseksi huomauttaa, että kyllä herra seitsemänvuotiaskin kirjaa mielellään kuunteli, vaikka nyt eri ääni kellossa onkin. Onhan kirja selvästi vähän pienemmille suunnattu. Marta Alvarez Migúensin kuvitus on sopivan simppeliä ja selkeää, ettei se vie liikaa huomiota, mutta toisaalta kuitenkin tarpeeksi yksityiskohtaista, jotta olennaiset nenännyrpistykset ja muut tarttuvat pienemmänkin lukijan verkkokalvoille.



Ei millään muotoa kakka kirja siis tämä kakkakirja!

Kuka: Katie Daynes (teksti), Marta Alvarez Miguéns (kuvitus), Suzie Harrison (suunnittelu)
Mitä: Tutki! Kakkaa (Oppi&ilo, 2017)
Alkuteos: Very First Questions and Answers: What is poo? (2016)
Suomennos: Tero Valkonen

(Tämä merkintä on tuotu lyhytikäiseksi jääneestä lastenkirjablogistani.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti