1.1.2019

Vuosi 2018 In Memoriam (ja sananen vuodesta 2019)

Vuosi 2018 on poistunut keskuudestamme, ja voin rehellisesti sanoa, ettei tule ikävä. Kalpeneehan tämä vaikka toissavuoden rinnalla (lapsen aivosyövästä on paha laittaa pahemmaksi), mutta aika myllytystä tuokin oli. Uuden kodin ja nelijalkaisen perheenjäsenen tuomat bonusilopisteet eivät ihan riitä kääntämään lopputulosta positiivisen puolelle, mutta toisaalta olemme kaikki vielä hengissä ja järj... noh, hengissä kuitenkin.

Puolisolleni (tästäkin bonusilopiste, ettei häneen tarvitse liittää ex-prefiksiä!) juuri jupisin, että näkee vuoden olleen harvinaisen kökkö, kun katsoo, paljonko olen "ehtinyt" eli jaksanut lukea. Jään ankeaan kymmeneen luettuun kirjaan ensimmäistä kertaa sitten -- jaa, en edes muista. Ehkä alakoulun? Lähihoitajaksi ryhtyneen humanistin matematiikallakin viime vuodelle asettamani 50 luetun kirjan tavoite jää siis kauas. Blogiakaan en ole päivitellyt kuin kolmanneksesta näistä kirjoista, ja blogaamatta on jäänyt muutama teos, jotka olisivat oman tekstinsä ansainneet. En kuitenkaan aio alkaa vääntää omia bloggauksia kirjoista, joista minulla ei ole edes muistiinpanoja (sillä aioin jo luopua kirjabloggaamisesta kokonaan), mutta jospa tähän vuodenlopetusmerkintään niitä lyhyesti yrittäisin kuvailla.

Vuonna 2018 luin seuraavat teokset:

Harari, Yuval Noah: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (Bazar, 2016).
Kamula, Mikko: Iso Härkä (Gummerus, 2018).
Kaunisto, Milja: Status (Gummerus, 2018). Linkki.
Leikas, Antti: Tonttu (Siltala, 2018).
Pettersen, Siri: Kupla (Jalava, 2018).
Reynolds, Alastair: Slow Bullets (Tachyon Publications, 2015). Linkki.
Rouhiainen, Elina: Muistojenlukija (Tammi, 2017).
Rytisalo, Minna: Rouva C. (Gummerus, 2018). 
Sanderson, Brandon: Ylenemisen kaivo (Jalava, 2018). Linkki.
Törmänen, Katja: Karhun morsian (Like, 2018). 

Lastenkirjapuolella päivitin peräti kahdesti ja lisäksi Martin avustuksella työstän tekstiä listan kolmannesta. Kirjoja tuli toki luettua ainakin kymmenkertainen määrä, vaikka Aino oppikin itse lukemaan alkuvuodesta. Tyttö toivoi maaliskuussa kuusivuotislahjaksi "kirjaintehtäviä", koska hän tahtoi oppia lukemaan ennen esikoulun alkua elokuussa, ja Agricolan päivänä hän luki jo.

Kunnas, Mikko & Majaluoma, Markus: Albi käy hammaslääkärissä (Kvaliti, 2017). Linkki.
Sendak, Maurice: Hassut, hurjat hirviöt. Linkki.
Troll: Mestarietsivä Peppunen (Nemo, 2018).

Haluan kuitenkin erikseen nostaa esille Minna Rytisalon Rouva C:n, joka sai minut alkusyksystä pyristelemään irti lukujumistani (ainakin hetkellisesti), ja tosissaan pohtimaan, pitäisikö tästä lukemishommasta (tai sen olemattomuudesta ja motivaation totaalisesta katoamisesta) jotenkin huolestuakin. Sitä paitsi kirja itsessään on kaikkiaan mahtava, kieleltään mielettömän kaunis ja ihan vain vau. Onneksi muut kirjabloggarit ovat jo hehkuttaneet sitä minunkin puolestani, niin internet ei jää ihan hirveän puutteelliseksi tällä(kään) saralla.

Näin tähysivät tulevaisuuteen lokakuussa kaksi pienintä tyttöäni.

Uuden vuoden kunniaksi tehdään kai kaikenlaisia lupauksia, mutta minä en oikein moisia harrasta. (Tietty olisi kiva syödä terveellisemmin, laihtua vaikka 15 kg, olla parempi äiti ja ihminen jne., mutta vaikka kuinka uhoaisin, tammikuun puolivälissä lakaisen jo murheeni suklaalevyn alle samalla, kun ärisen lapsille.) Ajattelin kuitenkin asettaa saman 50 luetun kirjan tavoitteen tälle vuodelle, koska olen hivenen luupäinen ihminen.

Ajattelin myös lukea Harry Potter -sarjan uudestaan kokonaisuudessaan, joskaan en vielä tiedä, toteuttaisiko tuon pikku projektin maratoni(e)n muodossa vai pitkin vuotta. Niin ikään kieltä en ole vielä päättänyt: en ole lukenut sarjan viimeistä osaa koskaan suomeksi, mutta vastaavasti sarjan kuusi ensimmäistä osaa ovat englanniksi lukematta. Sen verran olen itselleni antanut armoa, että saan lukea nuo kirjat keskenäni sen sijaan, että lukisin ne ääneen lapsille.

Lapsista puheen ollen, molemmat taloutemme lukevat lapset ovat kovin kiinnostuneita jakamaan kokemuksiaan lukemistaan kirjoista, joten kevään aikana 7- ja 9-vuotiaiksi muuttuvien vauvojeni aatoksia tulen varmasti kanavoimaan blogiin myös. Yksi teksti on jo työn alla: Martin joululahjaksi saama Mestarietsivä Peppunen on kuulemma ihan pakko "laittaa sinne internetiin äidin kirjasivulle". Mitä sitä ei lastensa eteen jne.

Noin niin kuin muuten toivoisin pitäväni kiinni joulukuun aikana uudelleen löytyneistä lukuinnostuksestani ja blogimotivaatiostani, vaikka kuinka stressaisi ja ahdistaisi ja kiukuttaisi. Pieni todellisuuspako kuitenkin auttaa lähes aina, oli vaiva mikä tahansa. Blogi kaipaa pientä pintaremonttia (lue: "täyttä kasvojenkohotusta"), ehkä sillekin löytyy vielä sopiva hetki. Syksyllä aion vakaasti lähteä messuilemaan sekä Turkuun että Helsinkiin.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Toivottavasti tapaamme tiuhaan tahtiin!

1 kommentti:

  1. Hyvää uutta vuotta sinulle! Joskus vain on huonoja vuosia ja tosi huonojakin vuosia... Mutta olkoon tämä 2019 edeltäjiään parempi sekä kirjarintamalla että kaikessa muussa elämässä!

    Itselläni on nyt vähän väliä lukujumia, kun raskaat kirjat tuntuvat liian raskailta ja kevyet liian kevyiltä, joten vaikea on löytää sopivaa... No, mielialat onneksi vaihtelevat, joten ihan koko ajan ei jumita! Toivon itsellenikin parempaa vuotta, koska viime vuosi oli kyllä rankka...

    VastaaPoista