24.12.2018

Joulu, joulu (Kirjabloggareiden joulukalenterin 24. luukku)


Aatonaaton joulukalenterin luukku aukesi Lukijan roolissa -blogissa. Nyt on joulukalenterin ja televisiosta kantautuvan Joulupukin kuuman linjan mukaan jouluaattoaamu. Arkihuolet pitäisi nyt olla kaikki heitetty, maass' hanki ja järvet jäässä ja äiti laittanut kystä kyllä (ehkä yötä myöten energiajuoman voimin - en minä, kaverilta kuulin).

Kysyin huushollini alaikäisiltä, keski-iältään esikoululaisilta, mistä joulussa on kysymys. Sain kuullakseni seuraavan sorttisen keskustelun, jonka koin somessa jakamisen väärtiksi:

M1: - No silloin on ainakin ne Jeesuksen synttärit. Se täyttää jotain varmaan kakstuhatta. 
A: - Jouluna on lomaa, äitillä ja isilläkin, ja on kuusi ja kynttilöitä. 
M2: - Ja lahjoja saa! Toivottavasti tulee kirjoja ja palapelejä ja yksisarvistossut ja raitiovaunu mulle ja puhelimet teille. 
M1: - Sitten jouluna on niitä kaikkia ruokia ja laatikoita. Mä syön kyllä vaan perunaa ja kinkkua ja salaattia. 
(M2: - Kinkku on possua. Äiti laittaa sen uuniin.) 
A: - Ja jouluna voi auttaa toisia, antaa vaikka rahaa sinne pataan tai laittaa sinne Sairaalaklovneille ja syöpälapsille. Se on kivaa kun voi auttaa. 
M2: - Ja voi laulaa kaikki joululaulut yhdessä. 
M1: - Jouluna on kyllä kiva, kun ollaan ja tehdään yhdessä, kun kaikilla on lomaa... 
A: - No mä sanoin sen jo sen loman! 
M1: - ... ja sitten just vaikka luetaan yhdessä tai pelataan. Tai syödään niitä ihmeen ruokia. 
A: - Se on kyllä tärkeää joulussa. Ja sitten saa vielä olla ihan rauhassa, ei tarvitse tehdä mitään.

Tässä kohtaa äitihenkilö saattoi lantunkuorimispuuhissaan hieman tuhahtaa, mutta asiaa tovin harkittuaan totesi, että ehkäpä pilttien suusta kajahtaa satunnaisesti suuria totuuksia.

Niinpä vinkkivitoseni aattoaamuun: Jos tonttulakki jo kiristää vanteen lailla päätä, kinkku on vielä kohmeessa, lapset riitelevät ja puolison lahja on paketoimatta, ei se haittaa loppujen lopuksi. Kaiva nyt heti välittömästi vaikka YouTubesta lempijoululaulusi, ota konvehti (jos et ole jemmannut itsellesi rasiaa, annan poikkeusluvan käydä hakemassa yksi kuusen alta tai lahjajemmasta), laita silmät kiinni ja ota muutaman minuutin tauko. 

Onko parempi? Hyvä. Hengitä. Ota toinen konvehti varmuuden vuoksi. Kinkun voi paistaa jäisenäkin. Lapsia voi vielä tänään kiristää joulupukilla tai vaihtoehtoisesti lähettää mokomat ulos riitelemään. (Siellä ne naapurin lapset tappelivat jo ennen seitsemää, ikkunasta näin.) Niin, ja sen puolison lahjan voi paketoida vaikka vessassa. Kaverilta kuulin.

Rauhallista ja kirjaisaa joulua itse kullekin lukijalle! 
toivottelee (kaikkien kirjabloggareiden puolesta) hyllytonttu Tiina
+ Martti, Aino, Maija ja kotilukukoirapeto Hulda


1.12.2018

Runojoulukalenteri (Kirjabloggaajien joulukalenterin 1. luukku)

En ole ihan varma, miten se on mahdollista, mutta niinpä taas on joulukuu, kaikkien tonttuilevien kirjabloggareiden (ja muutaman muunkin eläjän) lempikuukausi. Taidamme kaikki tietää, miten vuosi on mennyt blogin suhteen, ja voin suureksi surukseni kertoa, ettei se paljon kummoisemmin ole mennyt lukemisen suhteen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, kaikenlaista ehtinyt tämän vuoden aikana tapahtua, monenlaisia päätöksiä on tehty ja ties mitä epämääräistä selittelyä, mutta olennaisinta lienee lopputulema: en minä tahdo bloggaamisesta luopua, joten pakko tätä silloin on jatkaa.

Jatkan metablogaamista myöhemmin, mutta joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi kirjabloggaajien perinteinen joulukalenteri tuntuu hyvältä ponnahduslaudalta (ja piiskalta) päästä takaisin päivittämisen makuun. Kaikki luukut ja osallistuvat blogit löytyvät merkinnän lopusta. Tämänvuotisen, upean logokuvamme on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Huominen luukku aukeaa Kirja vieköön! -blogissa

Esikoiseni, nyt kahdeksanvuotiaan (kahdeksan ja puoli, hän huutaisi itse taustalta, jos tietäisi äitinsä näin kirjoittavan) Martin ollessa reilun vuoden ikäinen päätin tehdä lapsoselleni runojoulukalenterin, johon keräisin kivoja, lyhyitä joulurunoja ja katkelmia joululauluista. Näitä sitten lukisimme idyllisesti aamuisin, kaikki olisi hyvää, lämmintä ja hellää, ja saisin ainakin 55 someäitiyspistettä, koska kalenterihan dokumentoitaisiin uskollisesti blogiin ja Facebookiin. (Liityin Instagramiin vasta seuraavana keväänä, kun appi Android-käyttikselle aukesi.) Yliopisto-opinnot, mahanahan lämpimämmällä puolella möyrivä Bilbo-vauva (sittemmin tunnettu Ainona) ja yleisesti ottaen ihan kaikki epämääräinen vain veivät energiaa niissä määrin, että tuona armon vuonna 2011 Tiimarista (!) ostamani pyykkipoikanaru tykötarpeineen jäi askartelulaatikkoon pölyttymään.

Hetki siis meni tätä hommaa työstäessäni. Saanko esitellä: kääpiöhyllytonttujoukon kautta aikojen ensimmäinen runojoulukalenteri, suoraan kotilähiömme tupakeittiön seinältä!


Pyykkipoikanaru on siis taattua Tiimaria, josta pian varmasti saa ties mitä retro- ja vintage-lisäpisteitä. Glitteriset pakettikortit ostin Sinellistä ehkäpä kuukasi takaperin. Betoniseinään lyödyt taulukoukut toivottavasti pysyvät kiinni seuraavat kolme ja puoli viikkoa. Koska en voi olla aivan varma viimeksi mainitun toteutumisesta, jouduin joustamaan alkuperäisestä suunnitelmastani sen verran, että pyykkipojista ei riipu Julia-konvehteja, joiden värimaailman mukaan kalenterin visuaalisen ilmeen määritin. (Tämä ei ollut maksettu mainos, mutta mikäli Fazer tahtoo sponsoroida, sähköpostiosoitteeni löytyy jostain tämän blogin syövereistä.)


Mikäkö nyt tänä vuonna oli niin perustavalla tavalla toisin, että jaksoin kirjoittaa runoja kortteihin yötä myöten? Mahanahkani kääntöpuolella ei ole enää muutamaan joulunalusaikaan myllännyt uutta elämää, ja opiskelunikin loppuivat samoihin aikoihin kuin blogi on alkanut hiljentyä, mutta ruuhkavuodet ja orastava burnout ovat ehkäpä varsin tehokkaita vastavaikuttajia kaikenlaiselle näpertelylle. Ei, eiköhän ainoa viime jouluista poikkeava aines istu tänä lauantaiaamuna katsomassa Pikku Kakkosta (tai pelaamasta Minecraftia). 2/3 lapsikatraastani osaa tänä jouluna lukea, ja tämä alkuopetuksessa vaikuttava 40% perheestämme esitti marraskuun puolivälissä vienon toiveen, josko äiti nyt tänä jouluna voisi tehdä heille sellaisen runojoulukalenterin, josta joskus kertoi haaveilevansa. Pakkohan se silloin oli skarpata, tsempata ja ottaa kynä kauniiseen käteensä. (Ei kerrota kenellekään, mutta oikeasti 10 viimeistä luukkua ovat vielä kääntöpuoleltaan puhtaanvalkoiset.)


Systeemimme on simppeli. Aamulla avataan suklaakalenterit ja vilkaistaan liitutaululta, montako kouluaamua ennen joululomaa on. (Päiväkotiaamuja on yksi vähemmän.) Koska arkiaamumme tuppaavat olemaan paitsi hektisiä myös oksettavan aikaisia (herätyskelloni soi usein klo 4:30), runohetket on suosiolla jätetty iltapäiviin, jolloin raahaudumme kotiin. Runot napsitaan pyykkinarulta ikäjärjestyksessä: Maijan runot lausuu äiti, mutta Aino ja Martti lukevat omansa itse. 


Koska ääneen lukijoiden lukutaidot ovat varsin eri tasoilla, myönnän ihan avoimesti taktikoineeni niin, että pidemmät pätkät ovat kuopuksen päivinä, ja pienemmät lukijat saavat omien taitojensa mukaiset runot luettavikseen. Adventtisunnuntaille on varattu virsi 13 ("Nyt sytytämme kynttilän") säkeistö kerrallaan, ja muutama muukin laulettavaksi soveltuva luukku joukosta löytyy. Tänään aloitimme kalenterimme Kaarina Helakisalla, jonka säkein toivotan lukijoille mainiota joulunalusaikaa!

"Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.
Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.
Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena."


Kirjabloggaajien vuoden 2018 joulukalenterin luukut aukeavat seuraavissa blogeissa:

1. Hyllytontun höpinöitä
2. Kirja vieköön!
3. Elämä on ihanaa
4. Kirjasähkökäyrä
5. Kirsin Book Club
6. Kirjakaapin avain
7. Bibbidi Bobbidi Book
8. Lukijan roolissa
9. Kirjamies
10. Aina joku kesken
11. Kirjaluotsi
12. Luetaanko tämä
13. Kirsin Book Club
14. Tuulevin lukublogi
15. Kirja vieköön!
16. Bibbidi Bobbidi Book
17. Pauline von Dahl
18. Tuntematon lukija
19. Mrs Karlsson lukee 
20. Yöpöydän kirjat
21. Kirjapöllön huhuiluja
22. Pinon päällimmäinen
23. Lukijan roolissa
24. Hyllytontun höpinöitä