En ole ihan varma, miten se on mahdollista, mutta niinpä taas on joulukuu, kaikkien tonttuilevien kirjabloggareiden (ja muutaman muunkin eläjän) lempikuukausi. Taidamme kaikki tietää, miten vuosi on mennyt blogin suhteen, ja voin suureksi surukseni kertoa, ettei se paljon kummoisemmin ole mennyt lukemisen suhteen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, kaikenlaista ehtinyt tämän vuoden aikana tapahtua, monenlaisia päätöksiä on tehty ja ties mitä epämääräistä selittelyä, mutta olennaisinta lienee lopputulema: en minä tahdo bloggaamisesta luopua, joten pakko tätä silloin on jatkaa.
Jatkan metablogaamista myöhemmin, mutta joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi kirjabloggaajien perinteinen joulukalenteri tuntuu hyvältä ponnahduslaudalta (ja piiskalta) päästä takaisin päivittämisen makuun. Kaikki luukut ja osallistuvat blogit löytyvät merkinnän lopusta. Tämänvuotisen, upean logokuvamme on tehnyt
Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Huominen luukku aukeaa
Kirja vieköön! -blogissa.
Esikoiseni, nyt kahdeksanvuotiaan (kahdeksan ja puoli, hän huutaisi itse taustalta, jos tietäisi äitinsä näin kirjoittavan) Martin ollessa reilun vuoden ikäinen päätin tehdä lapsoselleni runojoulukalenterin, johon keräisin kivoja, lyhyitä joulurunoja ja katkelmia joululauluista. Näitä sitten lukisimme idyllisesti aamuisin, kaikki olisi hyvää, lämmintä ja hellää, ja saisin ainakin 55 someäitiyspistettä, koska kalenterihan dokumentoitaisiin uskollisesti blogiin ja Facebookiin. (Liityin Instagramiin vasta seuraavana keväänä, kun appi Android-käyttikselle aukesi.) Yliopisto-opinnot, mahanahan lämpimämmällä puolella möyrivä Bilbo-vauva (sittemmin tunnettu Ainona) ja yleisesti ottaen ihan kaikki epämääräinen vain veivät energiaa niissä määrin, että tuona armon vuonna 2011 Tiimarista (!) ostamani pyykkipoikanaru tykötarpeineen jäi askartelulaatikkoon pölyttymään.
Hetki siis meni tätä hommaa työstäessäni. Saanko esitellä: kääpiöhyllytonttujoukon kautta aikojen ensimmäinen runojoulukalenteri, suoraan kotilähiömme tupakeittiön seinältä!
Pyykkipoikanaru on siis taattua Tiimaria, josta pian varmasti saa ties mitä retro- ja vintage-lisäpisteitä. Glitteriset pakettikortit ostin Sinellistä ehkäpä kuukasi takaperin. Betoniseinään lyödyt taulukoukut toivottavasti pysyvät kiinni seuraavat kolme ja puoli viikkoa. Koska en voi olla aivan varma viimeksi mainitun toteutumisesta, jouduin joustamaan alkuperäisestä suunnitelmastani sen verran, että pyykkipojista ei riipu Julia-konvehteja, joiden värimaailman mukaan kalenterin visuaalisen ilmeen määritin. (Tämä ei ollut maksettu mainos, mutta mikäli Fazer tahtoo sponsoroida, sähköpostiosoitteeni löytyy jostain tämän blogin syövereistä.)
Mikäkö nyt tänä vuonna oli niin perustavalla tavalla toisin, että jaksoin kirjoittaa runoja kortteihin yötä myöten? Mahanahkani kääntöpuolella ei ole enää muutamaan joulunalusaikaan myllännyt uutta elämää, ja opiskelunikin loppuivat samoihin aikoihin kuin blogi on alkanut hiljentyä, mutta ruuhkavuodet ja orastava burnout ovat ehkäpä varsin tehokkaita vastavaikuttajia kaikenlaiselle näpertelylle. Ei, eiköhän ainoa viime jouluista poikkeava aines istu tänä lauantaiaamuna katsomassa Pikku Kakkosta (tai pelaamasta Minecraftia). 2/3 lapsikatraastani osaa tänä jouluna lukea, ja tämä alkuopetuksessa vaikuttava 40% perheestämme esitti marraskuun puolivälissä vienon toiveen, josko äiti nyt tänä jouluna voisi tehdä heille sellaisen runojoulukalenterin, josta joskus kertoi haaveilevansa. Pakkohan se silloin oli skarpata, tsempata ja ottaa kynä kauniiseen käteensä. (Ei kerrota kenellekään, mutta oikeasti 10 viimeistä luukkua ovat vielä kääntöpuoleltaan puhtaanvalkoiset.)
Systeemimme on simppeli. Aamulla avataan suklaakalenterit ja vilkaistaan liitutaululta, montako kouluaamua ennen joululomaa on. (Päiväkotiaamuja on yksi vähemmän.) Koska arkiaamumme tuppaavat olemaan paitsi hektisiä myös oksettavan aikaisia (herätyskelloni soi usein klo 4:30), runohetket on suosiolla jätetty iltapäiviin, jolloin raahaudumme kotiin. Runot napsitaan pyykkinarulta ikäjärjestyksessä: Maijan runot lausuu äiti, mutta Aino ja Martti lukevat omansa itse.
Koska ääneen lukijoiden lukutaidot ovat varsin eri tasoilla, myönnän ihan avoimesti taktikoineeni niin, että pidemmät pätkät ovat kuopuksen päivinä, ja pienemmät lukijat saavat omien taitojensa mukaiset runot luettavikseen. Adventtisunnuntaille on varattu virsi 13 ("Nyt sytytämme kynttilän") säkeistö kerrallaan, ja muutama muukin laulettavaksi soveltuva luukku joukosta löytyy. Tänään aloitimme kalenterimme Kaarina Helakisalla, jonka säkein toivotan lukijoille mainiota joulunalusaikaa!
"Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.
Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.
Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena."
Kirjabloggaajien vuoden 2018 joulukalenterin luukut aukeavat seuraavissa blogeissa:
1.
Hyllytontun höpinöitä
2.
Kirja vieköön!
3.
Elämä on ihanaa
4.
Kirjasähkökäyrä
5.
Kirsin Book Club
6.
Kirjakaapin avain
7.
Bibbidi Bobbidi Book
8.
Lukijan roolissa
9.
Kirjamies
10.
Aina joku kesken
11.
Kirjaluotsi
12.
Luetaanko tämä
13.
Kirsin Book Club
14.
Tuulevin lukublogi
15.
Kirja vieköön!
16.
Bibbidi Bobbidi Book
17.
Pauline von Dahl
18.
Tuntematon lukija
19.
Mrs Karlsson lukee
20.
Yöpöydän kirjat
21.
Kirjapöllön huhuiluja
22.
Pinon päällimmäinen
23.
Lukijan roolissa
24.
Hyllytontun höpinöitä
