Okklumeus-lukuhaasteen yhteenveto

Maanantai-iltana, kurpitsajuhlan eli Halloweenin kunniaksi oli viimeinen tilaisuus osallistua tammikuussa Alan Rickmanin muistoksi julistamaani Okklumeus-lukuhaasteeseen. Lupasin toimittaa yhteenvetopostauksen seuraavana päivänä, vähän niin kuin Dumbledore Harryn Dursleyn perheen ovelle, mutta blogin ajastustoiminto paitsi petti minut myös söi 75% koontimerkinnästä. Ei parane käyttää Bloggeria useammalla laitteella näemmä. Nyt on koontipostaus kuitenkin uudelleen koottu.

Olen selvyyden vuoksi ottanut mukaan vain blogit, joissa on ilmestynyt jonkinlainen koontipostaus tai vastaava nimeämääni päivämäärään (31.10.) mennessä, kuten haasteen aloituspostauksessa yritin osallistujia velvoittaa. Olen perusluonteeltani vähän turhankin höveli, mutta osallistujien määrän vuoksi olisi vähän kohtuutonta olettaa, että selaan käytännössä koko vuoden merkinnät läpi Pottereita metsästäen, eikö? (Käytin kuitenkin googlea ja blogin mahdollista hakutoimintoa yrittäessäni haalia mahdollisimman monta osallistujaa mukaan.)

Osallistujia näillä ehkä vähäsen mielivaltaisilla kriteereillä oli hienot kuusitoista (16), vaikka ehtoisa emäntä unohtikin muistutella haasteen loppumisesta. Yhteensä he (te!) lukivat kahdeksankymmentäkolme Potter-verseen lukeutuvaa kirjaa. Aika huippusaavutus, kuulkaa! Luetuimman teoksen pystin jakavat (J. K. Rowlingin) Harry Potter ja salaisuuksien kammio sekä Harry Potter ja Azkabanin vanki, jotka luki seitsemän lukijaa kumpaisenkin. Kuuden osallistujan listalta löytyi Harry Potter ja viisasten kivi sekä Harry Potter ja liekehtivä pikari. Mikäli yhdistetään erikieliset Potter-versiot – niitä kun luettiin suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi – kiilaa liekehtivä pikari jaetulle ykkössijalle kahden jo mainitun kirjan kanssa.

Kaikkiaan osallistujat lukivat seuraavat kirjat:

J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi 

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio 

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki 

J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari 

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta 

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi 

J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher’s Stone 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Order of Phoenix 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows 

J. K. Rowling: Harry Potter och Fenixorden

J. K. Rowling, Jack Thorne & John Tiffany: Harry Potter and the Cursed Child 

J. K. Rowling: Hogwarts: An Incomplete and Unreliable Guide

J. K. Rowling: Huispaus kautta aikojen 

J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat 

J. K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardships and Dangerous Hobbies

J. K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Power, Politics and Pesky Poltergeists 

J. K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat 

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen 

Brian Sibley: Harry Potter – Suuri velhouskirja

Jody Revenson: Harry Potter – Suuri hahmokirja 

Tomi Kontio, Heta Mulari, Riitta Oittinen, Jari Sinkkonen & Sisko Ylimartimo: Kuka Harry Potter? Avain fantasian maailmaan

Haastepostauksessa nimesin seuraavat lukutasot osallistujien tavoiteltaviksi. Tulokset jakautuivat lopulta varsin tasaisesti, joskin niin, ettei ankeuttajia ollut lainkaan.

0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)

1 kirja: Jästi.

2 kirjaa: Surkki.

3 kirjaa: Kotitonttu.

4 kirjaa: Huispaaja.

5 kirjaa: Aurori.

6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,

7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.

8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Kahdeksan kirjan Taikaministerejä (joille nostan lajitteluhattuani!) oli upeat neljä kappaletta, mutta pisimmän korren vei Tuntematon lukija -blogin Hande neljällätoista (14!!!) luetulla kirjallaan. Onnea, Hande!

Kuten haastehommiin kuuluu, lupasin arpoa pienen palkinnon. Kutsukaa minua mielikuvituksettomaksi, mutta olen niin poskettoman rakastunut näihin Jim Kayn kuvittamiin Potter-kirjoihin, etten malta olla arpomatta mitään muutakaan. Kokosin osallistuneet blogit Excel-taulukkoon ja annoin random.orgin arpoa voittajan. Botti Fortuna suosi tällä kertaa Kiaa Luetaanko tämä? -kirjablogista. Onnea, onnea, onnea! (Voittajalle lähtee aivan näillä hetkillä viesti matkaan. Mikäli hänellä sattumoisin on jo kyseinen mestariteos, saa hän kirjan arvon edestä lahjakorttikoodia valitsemaansa kirjakauppaan.)

Kiitos kaunis teille kaikille osallistuneille velhoille ja noidille. Oli ilo olla emäntänänne ja seurata etenemistänne, vaikka kommentoinnissa olinkin kelvoton.

Anekdoottiluonteisesti todettakoon, että itse osallistuin haasteeseen puolellatoista kirjalla. Luin kesällä uudenkarhean Harry Potter and the Cursed Childin, ja loppukevään ja alkukesän aikana luin esikoiselleni, silloin juuri kuusi vuotta täyttäneelle Martille juurikin Jim Kayn kuvittaman version Harry Potterista ja viisasten kivestä vakaana tarkoituksenani herättää henkiin Kääpiökirjabloggarin karjahduksia -nimellä kulkenut blogini lastenkirjaosio, jossa lapseni sanelivat blogitekstin. Martti kuitenkin sairastui kesällä vakavasti, ja vaikka hänet TAYS:ssa hoidettiin upeasti lähes entistäkin ehommaksi, oli Potterin poijaan ensimmäinen kouluvuosi yksi niistä (Luojan kiitos ainoista!) asioista, jotka kraniotomia häneltä vei. Aloitimme uusintakierroksen sädehoitojakson päätyttyä syyskuussa ja tänään isimies ja Martti saivat Harryn lajiteltua Rohkelikkoon, kun minä nukutin pikkusiskoja. 

Mutta niin! Tämän merkinnän oli tarkoitus ilmestyä jo eilen, ja tänään oli tarkoitus muistella vielä vähän viime viikonlopun upeita Helsingin Kirjamessuja. Joudutte kuitenkin odottamaan messumuisteloita vielä huomiseen, sillä bloggaria laiskottaa bloggarin herätyskello pärähtää soimaan armottomasti seitsemän tunnin kuluttua. Huomiseen siis!

Rowling et al: Harry Potter and the Cursed Child

Kun tänään katselee ympärilleen, saa tovin pohtia, mitä vuotta taas eletäänkään. Rapakon takana pyrkii presidentiksi Clinton, elokuvateatterissa pyörii "Ghostbusters", koko kaveripiirini vouhottaa Pokémonista ja uusimmista Harry Pottereista, sekä loppuvuodesta ilmestyvästä elokuvasta ja eilen ilmestyneestä teoksesta Harry Potter and the Cursed Child. Ketään ei hidasta se, että Pokémon vaatii istumalihasten siirtämistä sohvalta ulkoilmaan, "Ghostbusters" on oikeastaan kasaria eikä ysäriä, "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat" sijoittuu aikaan kuutisenkymmentä vuotta ennen Potterin poijaan syntymistä ja Harry Potter and the Cursed Child ei sinänsä ole romaani vaan näytelmäkäsikirjoitus eikä se edes ole J. K. Rowlingin kaikkivaltiaasta kynästä, vaan sen on kirjoittanut muuan Jack Thorne - joskin Rowlingin ja John Tiffanyn kanssa kirjoittamansa tarinan pohjalta.

Niin vain minäkin olin eilen aamupäivällä kärppänä kirjakaupassa ostamassa kirjaa, vaikka alkuun hieman epäilevästi siihen suhtauduinkin. Potterin tarina sai mielestäni aika hyvän päätöksen yhdeksän vuotta sitten Deathly Hallowsin epilogissa, olkoonkin, että se lukuhetkellä tuntui minusta enemmän huonolta fanfictionilta kuin omaa lapsuuttani ja nuoruuttani merkittävästi muovanneen kirjasarjan lopetukselta. Jatko-osa tuntui paitsi turhalta myös epätoivoiselta rahastukselta, vaikka eipä Rowlingilla taida pikkurahasta olla puutetta. Lisäksi käsikirjoitus tekstiformaattina on minulle viittä vaille vastenmielinen: laiska mielikuvitukseni ei riitä täyttämään niitä aukkoja, jotka käsikirjoituksen ja näyttelemisen (tai näytelmän seuraamisen) välille jää.

Sitä paitsi eihän Cursed Childia voi lukea, koska sitten se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kokonaan, iäksi ohi. "Sillä" viittaan tietysti Potterverseen, Harry Potterin tarinaan ja maailmaan, johon se sijoittuu. "Ihmeotukset" sijoittuvat 1920-luvun Yhdysvaltoihin, mikä toki sinänsä on ihastuttava miljöö jii än ee, mutta eihän se millään muotoa sama asia ole. Kuten kaikki minun lukutapani ja -tottumukseni tuntevat ehkä arvaavatkin tämän esipuheen perusteella, suorastaan ahmin kirjan, vaikkakin sydän tästä ristiriidasta solmussa. Samaan aikaan tahdoin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu mutta en tahtonut kuitenkaan lukea enempää, jottei kirja ikinä loppuisi.

Lukukokemus itsessään oli ainutlaatuinen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa sen jälkeen, kun viimeksi olen uutta Potteria lukenut vuonna 2009. En minä oikein osaa mieltää itseäni edes samaksi ihmiseksi kuin se nuori, naiivi naisenalku, joka yksiössään rannikkokaupungissa ahmi Harry Potter and the Deathly Hallowsia. Nimenikin on vaihtunut sen jälkeen, hiisi vie! Tämän vuoksi ehkä olikin niin hienoa, että ne kanssani rasittavat teinivuodet läpikäyneet nuoret velhot olivat itsekin, noh, keski-ikäistyneet. Ärsyttävistä teineistä oli tullut tylsänpuoleisia uraohjuksia ja nelikymppisiä aikuisia. Minä en miellä itseäni uraohjukseksi enkä nelikymppiseksi, koska en kumpaakaan ole, mutta työorientoituneena kolmekymppisenä osaan samaistua. Niin, ja lapset. Potter-Weasley-Granger-klaanin jälkeläisten ansiosta tunsin ehkä vielä suurempaa sympatiaa vanhempaa polvea kohtaan: vaikka omat lapseni ovat pienempiä, monet ajatusmallit ja -kuviot tuntuivat silti tutuilta.

Puhun vanhemmasta polvesta, koska juuri sitä Harry, Hermione, Ron, Draco ja muut tutut kirjassa edustavat. Pääosaan nousee uusi sukupolvi, se, josta Deathly Hallowsin epilogista saimme maistiaisen, etunenässään Albus Severus Potter ja Scorpius Malfoy. Jotta meidät jupisevaisemmatkin vanhat fanit saadaan mukaan, vie käsikirjoitus lukijan ajassa sinne, tänne ja vaihtoehtoisiin todellisuuksiin muun muassa unien ja takaumien avulla niissä määrin, että mukaan pääsevät vanhojen rakkaiden ystävien (Kalkaros!) lisäksi myös vanhat viholliset (Umbridge!), jotka kirjan todellisuudessa eivät ehkä enää muutoin olisi syystä tai kolmannesta relevantteja. Onhan mukana Dumbledorekin, joka saa jaella niitä itkettävän tarkasti osuvia elämänohjeitaan ja jonka roolille seitsemässä ensimmäisessä kirjassa saadaan ainakin minun kauan kaipaamaani oikeutusta. 

Olisinko nauttinut Harry Potter and the Cursed Childista, jos siinä olisi ollut yhtään vähempää puhdasta Potter-nostalgia saati jos se olisi sijoittunut aivan toiseen maailmaan? En, en varmastikaan. Miksi minun toisaalta pitäisi edes pohtia tällaista asiaa, kun en kirjasarjojen osiakaan arvioi niinkään itsenäisinä teoksina kuin juuri osina kokonaisuutta? Sellainen Cursed Child nimittäin on. Se tarttuu palloon (ja Pottereihin) tasan siinä, mihin J. K. Rowling sen vajaa vuosikymmen sitten jätti, Kings Crossin aseman laiturille 9 3/4 yhdeksäntoista vuotta Tylypahkan taistelun jälkeen, ja vie heidän tarinaansa eteenpäin syventäen sitä sopivissa kohdissa. Ehkä käsikirjoitus ei ole minulle se paras tekstiformaatti luettavaksi, mutta minä nautin Cursed Childin lukemisesta silti silmittömästi. Tunne tuskin oli kovin erilainen kuin jos voisin matkustaa niihin huolettomampiin nuoruusvuosiin, jolloin luulin, että elämäni oli ajoittain kovin rankkaa ja vaikeaa.

Minä en juuri koskaan naura ääneen saati itke kirjaa lukiessani. Tämän kirjan äärellä sekä itkin että nauroin, ja sen loputtua tirautin ihan vain periaatteesta vielä kyyneleen. Englanniksi voisin todeta olleeni "full of feels", täynnä tunteita, ja se käyköön tähän blogikontekstiinkin. Montaa kirjasarjaa ei tässä maailmassa ole, joilla on potentiaalia saada minusta puristettua näinkin voimakas tunnereaktio, ja ihan vain sen, silkan nostalgian, orastavan keski-iän kriisin ja kaiken muun ulkokirjallisen ja subjektiivisen hömpän vuoksi en voi olla rakastamatta tätäkin teosta. Ei se ehkä kovin järkevää, aikuismaista, objektiivista ja sensellaista ole, mutta ei kai aina tarvitse ollakaan.

Tiivistettynä

Kuka: Rowling, J. K., Tiffany, John & Thorne, Jack

Mitä: Harry Potter and the Cursed Child: Parts One and Two (Little, Brown 2016)

Kansi: Duncan Spilling

Tuomio: 5/5 – Aikamatkailun pitäisi olla jokseenkin mahdotonta, mutta minä palasin sujuvasti vuosikymmenen ajassa taaksepäin tätä lukiessani.

P.S. Olen lukenut seitsemännen Potter-kirjan vain englanniksi, enkä ehkä siksi osaa ajatella sitä suomeksi, olkoonkin, että Jaana Kapari-Jatan suomennokset ovat poskettoman hienoja. Harry Potter and the Deathly Hallows on siis suomeksi Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Tammi, 2008). Harry Potter and the Cursed Childin suomennos, Harry Potter ja kirottu lapsi, ilmestyy marraskuun 8. päivä ja suomentajana on luonnollisesti Kapari-Jatta.

Okklumeus-lukuhaaste

Kuvan lähde/source.

Minä kuulun siihen ikäpolveen, joka on kasvanut yhdessä muuan silmälasipäisen brittivelhon kanssa. Harry Potter kumppaneineen ja seikkailuneen on iskostunut jonnekin syvimpiin ajatteluni kerroksiin niin, että uskon vakaasti seniilinä seniorinakin kikattelevani kehnoille Voldemort-vitseille(ni). Viime vuoden lopulla aloin hieman haaveilla jonkinlaisesta Harry Potter -aiheisesta lukuhaasteesta, mutta alkaneen vuoden perinteinen blogimotivaation hiipuminen yhdistettynä koulukiireisiin sai idean vaipumaan jonnekin kauas taka-alalle.

Tänään Britanniasta kantautui (taas!) suru-uutisia: Harry Potter -elokuvasarjassa professori Kalkarosta ansiokkaasti näytellyt Alan Rickman on kuollut. Joskus kauan, kauan sitten minulla vielä oli jonkinlainen itse kehittelemäni ja omaperäinen mielikuva siitä, miltä Severus Kalkaros näyttää. Vuosikaudet tuon mielikuvan tilalla on kuitenkin jo ollut Alan Rickman. Vaikka Rickman oli monipuolinen näyttelijä, eikä Kalkaroksen rooli ole todellakaan ainoa muistamisen arvoinen, päätin kuitenkin ajan olevan kypsä Pottereiden uudelleen lukemiselle (ja sille pyhitetylle lukuhaasteelle), ihan vaikka vain hänen muistoaan kunnioittaakseni.

Okklumeus-lukuhaaste alkaa jokseenkin tasan nyt ja päättyy lokakuun viimeiseen päivään saakka, jolloin tulee kuluneeksi 35 vuotta Lily ja James Potterin kuolemasta. Haasteeseen saa ja tulee osallistua kommentoimalla tähän julkaisuun ja huolehtimalla jonkinlaisen koontipostauksen ilmestymisestä kukin omaan blogiinsa viimeistään 31.10. (Blogittomat toverit voivat tehdä yhteenvetonsa myös kommenttikenttään.)

Luettavaksi kelpaa mikä tahansa "Potterverseen" eli Harry Potter -kirjasarjan maailmaan sijoittuva teos. Lukukielen saa kukin päättää tykönään.

Lukutasot ovat seuraavat:

0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)

1 kirja: Jästi.

2 kirjaa: Surkki.

3 kirjaa: Kotitonttu.

4 kirjaa: Huispaaja.

5 kirjaa: Aurori.

6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,

7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.

8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Marraskuun ensimmäisen päivän aikana toimitan omaan blogiini koontipostausten pohjalta yhteenvedon vähän samaan tapaan kuin Dumbledore toimitti Harryn Dursleyn perheeseen kolme ja puoli vuosikymmentä aikaisemmin. Osallistujien kesken arvon aihepiiriin sopivan palkinnon tai kaksi. Mikäli tahdot henkilökohtaisen ilmoituksen voitostasi, huolehdithan siitä, että jätät kommenttikenttään toimivan sähköpostiosoitteen.

Hashtag-hirviötä #okklumeuslukuhaaste voi tahtoessaan käyttää ja se on ihan suotavaakin.